kulppa

Ingrian

Etymology

Borrowed from dialectal Finnish kulppa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkulpːɑ/, [ˈkuɫpː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkulpːɑ/, [ˈkuɫpːɑ]
• Rhymes: -ulpː, -ulpːɑ
• Hyphenation: kulp‧pa

Noun

kulppa

1. pit (hole in the ground)

Declension

Declension of kulppa (type 3/koira, pp-p gradation)
	singular	plural
nominative	kulppa	kulpat
genitive	kulpan	kulppiin
partitive	kulppaa	kulppia
illative	kulppaa	kulppii
inessive	kulpaas	kulpiis
elative	kulpast	kulpist
allative	kulpalle	kulpille
adessive	kulpaal	kulpiil
ablative	kulpalt	kulpilt
translative	kulpaks	kulpiks
essive	kulppanna, kulppaan	kulppinna, kulppiin
exessive1)	kulppant	kulppint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 217