kuokkia

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kookkidak, equivalent to kuokka (“hoe”) +‎ -ia.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuo̯kːiɑˣ/, [ˈkuo̞̯kːiɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uokːiɑ
• Syllabification^(key): kuok‧ki‧a

Verb

kuokkia

1. (transitive) to hoe
2. (transitive) to gatecrash, crash (to go to a social event without being invited, or having paid)

Conjugation

Inflection of kuokkia (Kotus type 61*A/sallia, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuokin	en kuoki	1st sing.	olen kuokkinut	en ole kuokkinut
2nd sing.		kuokit	et kuoki	2nd sing.	olet kuokkinut	et ole kuokkinut
3rd sing.		kuokkii	ei kuoki	3rd sing.	on kuokkinut	ei ole kuokkinut
1st plur.		kuokimme	emme kuoki	1st plur.	olemme kuokkineet	emme ole kuokkineet
2nd plur.		kuokitte	ette kuoki	2nd plur.	olette kuokkineet	ette ole kuokkineet
3rd plur.		kuokkivat	eivät kuoki	3rd plur.	ovat kuokkineet	eivät ole kuokkineet
passive		kuokitaan	ei kuokita	passive	on kuokittu	ei ole kuokittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuokin	en kuokkinut	1st sing.	olin kuokkinut	en ollut kuokkinut
2nd sing.		kuokit	et kuokkinut	2nd sing.	olit kuokkinut	et ollut kuokkinut
3rd sing.		kuokki	ei kuokkinut	3rd sing.	oli kuokkinut	ei ollut kuokkinut
1st plur.		kuokimme	emme kuokkineet	1st plur.	olimme kuokkineet	emme olleet kuokkineet
2nd plur.		kuokitte	ette kuokkineet	2nd plur.	olitte kuokkineet	ette olleet kuokkineet
3rd plur.		kuokkivat	eivät kuokkineet	3rd plur.	olivat kuokkineet	eivät olleet kuokkineet
passive		kuokittiin	ei kuokittu	passive	oli kuokittu	ei ollut kuokittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuokkisin	en kuokkisi	1st sing.	olisin kuokkinut	en olisi kuokkinut
2nd sing.		kuokkisit	et kuokkisi	2nd sing.	olisit kuokkinut	et olisi kuokkinut
3rd sing.		kuokkisi	ei kuokkisi	3rd sing.	olisi kuokkinut	ei olisi kuokkinut
1st plur.		kuokkisimme	emme kuokkisi	1st plur.	olisimme kuokkineet	emme olisi kuokkineet
2nd plur.		kuokkisitte	ette kuokkisi	2nd plur.	olisitte kuokkineet	ette olisi kuokkineet
3rd plur.		kuokkisivat	eivät kuokkisi	3rd plur.	olisivat kuokkineet	eivät olisi kuokkineet
passive		kuokittaisiin	ei kuokittaisi	passive	olisi kuokittu	ei olisi kuokittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuoki	älä kuoki	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuokkikoon	älköön kuokkiko	3rd sing.	olkoon kuokkinut	älköön olko kuokkinut
1st plur.		kuokkikaamme	älkäämme kuokkiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuokkikaa	älkää kuokkiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuokkikoot	älkööt kuokkiko	3rd plur.	olkoot kuokkineet	älkööt olko kuokkineet
passive		kuokittakoon	älköön kuokittako	passive	olkoon kuokittu	älköön olko kuokittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuokkinen	en kuokkine	1st sing.	lienen kuokkinut	en liene kuokkinut
2nd sing.		kuokkinet	et kuokkine	2nd sing.	lienet kuokkinut	et liene kuokkinut
3rd sing.		kuokkinee	ei kuokkine	3rd sing.	lienee kuokkinut	ei liene kuokkinut
1st plur.		kuokkinemme	emme kuokkine	1st plur.	lienemme kuokkineet	emme liene kuokkineet
2nd plur.		kuokkinette	ette kuokkine	2nd plur.	lienette kuokkineet	ette liene kuokkineet
3rd plur.		kuokkinevat	eivät kuokkine	3rd plur.	lienevät kuokkineet	eivät liene kuokkineet
passive		kuokittaneen	ei kuokittane	passive	lienee kuokittu	ei liene kuokittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuokkia		present	kuokkiva	kuokittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuokkiakseni kuokkiaksemme 2nd kuokkiaksesi kuokkiaksenne 3rd kuokkiakseen kuokkiaksensa		past	kuokkinut	kuokittu
2nd	inessive2	kuokkiessa	kuokittaessa	agent3	kuokkima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuokkiessani kuokkiessamme 2nd kuokkiessasi kuokkiessanne 3rd kuokkiessaan kuokkiessansa		negative	kuokkimaton
	instructive	kuokkien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kuokkimassa	—
	elative	kuokkimasta	—
	illative	kuokkimaan	—
	adessive	kuokkimalla	—
	abessive	kuokkimatta	—
	instructive	kuokkiman	kuokittaman
4th4	verbal noun	kuokkiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuokkimaisillani kuokkimaisillamme 2nd kuokkimaisillasi kuokkimaisillanne 3rd kuokkimaisillaan kuokkimaisillansa

Derived terms

• kuokinta
• kuokkija
• kuokkiminen

 

Further reading

• “kuokkia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuo̯kːiɑ/, [ˈkuo̞̯kːiɑ̝]
• Rhymes: -uokːiɑ
• Syllabification^(key): kuok‧ki‧a

Noun

kuokkia

1. partitive plural of kuokka