mätäkeeli

Ingrian

Etymology

From mätä (“pus”) +‎ keeli (“tongue”). Akin to Votic mätätšeeli.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmætæˌkeːli/, [ˈmætæˌkeːlʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmætæˌkeːli/, [ˈmæd̥æˌke̝ːlʲi]
• Rhymes: -eːlʲ, -eːli
• Hyphenation: mä‧tä‧kee‧li

Noun

mätäkeeli

1. (offensive) one who mispronounces sounds in a language, especially the sound r; someone with a speech disorder

Declension

Declension of mätäkeeli (type 5/keeli, no gradation)
	singular	plural
nominative	mätäkeeli	mätäkeelet
genitive	mätäkeelen	mätäkeeliin, mätäkeelilöin
partitive	mätäkeeltä, mätäkeelt	mätäkeeliä, mätäkeelilöjä
illative	mätäkeelee	mätäkeelii, mätäkeelilöihe
inessive	mätäkeelees	mätäkeeliis, mätäkeelilöis
elative	mätäkeelest	mätäkeelist, mätäkeelilöist
allative	mätäkeelelle	mätäkeelille, mätäkeelilöille
adessive	mätäkeeleel	mätäkeeliil, mätäkeelilöil
ablative	mätäkeelelt	mätäkeelilt, mätäkeelilöilt
translative	mätäkeeleks	mätäkeeliks, mätäkeelilöiks
essive	mätäkeelennä, mätäkeeleen	mätäkeelinnä, mätäkeelilöinnä, mätäkeeliin, mätäkeelilöin
exessive1)	mätäkeelent	mätäkeelint, mätäkeelilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 324