matoheinä

Ingrian

Matoheinä.

Etymology

From mato (“snake”) +‎ heinä (“grass”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑtoˌhei̯næ/, [ˈmɑto̞ˌhe̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑtoˌhei̯næ/, [ˈmɑd̥o̞ˌhe̞i̯næ]
• Rhymes: -ei̯n, -ei̯næ
• Hyphenation: ma‧to‧hei‧nä

Noun

matoheinä

1. henbane

Declension

Declension of matoheinä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	matoheinä	matoheinät
genitive	matoheinän	matoheiniin
partitive	matoheinää	matoheiniä
illative	matoheinää	matoheinii
inessive	matoheinääs	matoheiniis
elative	matoheinäst	matoheinist
allative	matoheinälle	matoheinille
adessive	matoheinääl	matoheiniil
ablative	matoheinält	matoheinilt
translative	matoheinäks	matoheiniks
essive	matoheinännä, matoheinään	matoheininnä, matoheiniin
exessive1)	matoheinänt	matoheinint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 289