mehiläin

Ingrian

Mehiläin.

Etymology

From Proto-Finnic *mehiläinen. Cognates include Finnish mehiläinen and Karelian mehiläini.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmehilæi̯ne/, [ˈme̞hilʲəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmehilæi̯n/, [ˈme̞hilæi̯n]
• Rhymes: -ehilæi̯n
• Hyphenation: me‧hi‧läin

Noun

mehiläin

1. bee

Declension

Declension of mehiläin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	mehiläin	mehiläiset
genitive	mehiläisen	mehiläisiin
partitive	mehiläistä, mehiläist	mehiläisiä
illative	mehiläisee	mehiläisii
inessive	mehiläisees	mehiläisiis
elative	mehiläisest	mehiläisist
allative	mehiläiselle	mehiläisille
adessive	mehiläiseel	mehiläisiil
ablative	mehiläiselt	mehiläisilt
translative	mehiläiseks	mehiläisiks
essive	mehiläisennä, mehiläiseen	mehiläisinnä, mehiläisiin
exessive1)	mehiläisent	mehiläisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• mehiläispatsas

 

Descendants

• → Votic: mehiläin

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 304