merkitseminen

Finnish

Etymology

merkitä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmerkitseminen/, [ˈme̞rk̟itˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): mer‧kit‧se‧mi‧nen

Noun

merkitseminen

1. verbal noun of merkitä
   1. marking (act)
   2. denotation (act of denoting)

Declension

Inflection of merkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		merkitseminen	merkitsemiset
genitive		merkitsemisen	merkitsemisten merkitsemisien
partitive		merkitsemistä	merkitsemisiä
illative		merkitsemiseen	merkitsemisiin
		singular	plural
nominative		merkitseminen	merkitsemiset
accusative	nom.	merkitseminen	merkitsemiset
	gen.	merkitsemisen
genitive		merkitsemisen	merkitsemisten merkitsemisien
partitive		merkitsemistä	merkitsemisiä
inessive		merkitsemisessä	merkitsemisissä
elative		merkitsemisestä	merkitsemisistä
illative		merkitsemiseen	merkitsemisiin
adessive		merkitsemisellä	merkitsemisillä
ablative		merkitsemiseltä	merkitsemisiltä
allative		merkitsemiselle	merkitsemisille
essive		merkitsemisenä	merkitsemisinä
translative		merkitsemiseksi	merkitsemisiksi
abessive		merkitsemisettä	merkitsemisittä
instructive		—	merkitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of merkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative merkitsemiseni merkitsemiseni accusative nom. merkitsemiseni merkitsemiseni gen. merkitsemiseni genitive merkitsemiseni merkitsemisteni merkitsemisieni partitive merkitsemistäni merkitsemisiäni inessive merkitsemisessäni merkitsemisissäni elative merkitsemisestäni merkitsemisistäni illative merkitsemiseeni merkitsemisiini adessive merkitsemiselläni merkitsemisilläni ablative merkitsemiseltäni merkitsemisiltäni allative merkitsemiselleni merkitsemisilleni essive merkitsemisenäni merkitsemisinäni translative merkitsemisekseni merkitsemisikseni abessive merkitsemisettäni merkitsemisittäni instructive — — comitative — merkitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative merkitsemisesi merkitsemisesi accusative nom. merkitsemisesi merkitsemisesi gen. merkitsemisesi genitive merkitsemisesi merkitsemistesi merkitsemisiesi partitive merkitsemistäsi merkitsemisiäsi inessive merkitsemisessäsi merkitsemisissäsi elative merkitsemisestäsi merkitsemisistäsi illative merkitsemiseesi merkitsemisiisi adessive merkitsemiselläsi merkitsemisilläsi ablative merkitsemiseltäsi merkitsemisiltäsi allative merkitsemisellesi merkitsemisillesi essive merkitsemisenäsi merkitsemisinäsi translative merkitsemiseksesi merkitsemisiksesi abessive merkitsemisettäsi merkitsemisittäsi instructive — — comitative — merkitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative merkitsemisemme merkitsemisemme accusative nom. merkitsemisemme merkitsemisemme gen. merkitsemisemme genitive merkitsemisemme merkitsemistemme merkitsemisiemme partitive merkitsemistämme merkitsemisiämme inessive merkitsemisessämme merkitsemisissämme elative merkitsemisestämme merkitsemisistämme illative merkitsemiseemme merkitsemisiimme adessive merkitsemisellämme merkitsemisillämme ablative merkitsemiseltämme merkitsemisiltämme allative merkitsemisellemme merkitsemisillemme essive merkitsemisenämme merkitsemisinämme translative merkitsemiseksemme merkitsemisiksemme abessive merkitsemisettämme merkitsemisittämme instructive — — comitative — merkitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative merkitsemisenne merkitsemisenne accusative nom. merkitsemisenne merkitsemisenne gen. merkitsemisenne genitive merkitsemisenne merkitsemistenne merkitsemisienne partitive merkitsemistänne merkitsemisiänne inessive merkitsemisessänne merkitsemisissänne elative merkitsemisestänne merkitsemisistänne illative merkitsemiseenne merkitsemisiinne adessive merkitsemisellänne merkitsemisillänne ablative merkitsemiseltänne merkitsemisiltänne allative merkitsemisellenne merkitsemisillenne essive merkitsemisenänne merkitsemisinänne translative merkitsemiseksenne merkitsemisiksenne abessive merkitsemisettänne merkitsemisittänne instructive — — comitative — merkitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative merkitsemisensä merkitsemisensä accusative nom. merkitsemisensä merkitsemisensä gen. merkitsemisensä genitive merkitsemisensä merkitsemistensä merkitsemisiensä partitive merkitsemistään merkitsemistänsä merkitsemisiään merkitsemisiänsä inessive merkitsemisessään merkitsemisessänsä merkitsemisissään merkitsemisissänsä elative merkitsemisestään merkitsemisestänsä merkitsemisistään merkitsemisistänsä illative merkitsemiseensä merkitsemisiinsä adessive merkitsemisellään merkitsemisellänsä merkitsemisillään merkitsemisillänsä ablative merkitsemiseltään merkitsemiseltänsä merkitsemisiltään merkitsemisiltänsä allative merkitsemiselleen merkitsemisellensä merkitsemisilleen merkitsemisillensä essive merkitsemisenään merkitsemisenänsä merkitsemisinään merkitsemisinänsä translative merkitsemisekseen merkitsemiseksensä merkitsemisikseen merkitsemisiksensä abessive merkitsemisettään merkitsemisettänsä merkitsemisittään merkitsemisittänsä instructive — — comitative — merkitsemisineen merkitsemisinensä