minjä

Ingrian

Alternative forms

• minja

Etymology

From Proto-Finnic *minijä. Cognates include Finnish miniä and Estonian minia.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈminjæ/, [ˈmiɲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈminjæ/, [ˈminjæ]
• Rhymes: -inj, -injæ
• Hyphenation: min‧jä

Noun

minjä

1. daughter-in-law

Declension

Declension of minjä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	minjä	minjät
genitive	minjän	minjiin
partitive	minjää	minjiä
illative	minjää	minjii
inessive	minjääs	minjiis
elative	minjäst	minjist
allative	minjälle	minjille
adessive	minjääl	minjiil
ablative	minjält	minjilt
translative	minjäks	minjiks
essive	minjännä, minjään	minjinnä, minjiin
exessive1)	minjänt	minjint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

• vävy (“son-in-law”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 311