moisnikka

Ingrian

Etymology

Borrowed from Estonian mõisnik, equivalent to moiso (“manor”) +‎ -nikka.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmoi̯snikːɑ/, [ˈmo̞i̯s̠nĭkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmoi̯snikːɑ/, [ˈmo̞i̯ʒ̥nikːɑ]
• Rhymes: -oi̯snikː, -oi̯snikːɑ
• Hyphenation: mois‧nik‧ka

Noun

moisnikka

1. owner of an estate

Declension

Declension of moisnikka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	moisnikka	moisnikat
genitive	moisnikan	moisnikkoin
partitive	moisnikkaa	moisnikkoja
illative	moisnikkaa	moisnikkoihe
inessive	moisnikaas	moisnikois
elative	moisnikast	moisnikoist
allative	moisnikalle	moisnikoille
adessive	moisnikaal	moisnikoil
ablative	moisnikalt	moisnikoilt
translative	moisnikaks	moisnikoiks
essive	moisnikkanna, moisnikkaan	moisnikkoinna, moisnikkoin
exessive1)	moisnikkant	moisnikkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 313