monimutkainen

Finnish

Etymology

moni (“many”) +‎ mutka (“turn, curve, (figuratively) complication”) +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌmutkɑi̯nen/, [ˈmo̞niˌmut̪kɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -utkɑinen
• Syllabification^(key): mo‧ni‧mut‧kai‧nen

Adjective

monimutkainen (comparative monimutkaisempi, superlative monimutkaisin)

1. complex, complicated

Declension

Inflection of monimutkainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monimutkainen	monimutkaiset
genitive		monimutkaisen	monimutkaisten monimutkaisien
partitive		monimutkaista	monimutkaisia
illative		monimutkaiseen	monimutkaisiin
		singular	plural
nominative		monimutkainen	monimutkaiset
accusative	nom.	monimutkainen	monimutkaiset
	gen.	monimutkaisen
genitive		monimutkaisen	monimutkaisten monimutkaisien
partitive		monimutkaista	monimutkaisia
inessive		monimutkaisessa	monimutkaisissa
elative		monimutkaisesta	monimutkaisista
illative		monimutkaiseen	monimutkaisiin
adessive		monimutkaisella	monimutkaisilla
ablative		monimutkaiselta	monimutkaisilta
allative		monimutkaiselle	monimutkaisille
essive		monimutkaisena	monimutkaisina
translative		monimutkaiseksi	monimutkaisiksi
abessive		monimutkaisetta	monimutkaisitta
instructive		—	monimutkaisin
comitative		—	monimutkaisine

Possessive forms of monimutkainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monimutkaiseni monimutkaiseni accusative nom. monimutkaiseni monimutkaiseni gen. monimutkaiseni genitive monimutkaiseni monimutkaisteni monimutkaisieni partitive monimutkaistani monimutkaisiani inessive monimutkaisessani monimutkaisissani elative monimutkaisestani monimutkaisistani illative monimutkaiseeni monimutkaisiini adessive monimutkaisellani monimutkaisillani ablative monimutkaiseltani monimutkaisiltani allative monimutkaiselleni monimutkaisilleni essive monimutkaisenani monimutkaisinani translative monimutkaisekseni monimutkaisikseni abessive monimutkaisettani monimutkaisittani instructive — — comitative — monimutkaisineni second-person singular possessor singular plural nominative monimutkaisesi monimutkaisesi accusative nom. monimutkaisesi monimutkaisesi gen. monimutkaisesi genitive monimutkaisesi monimutkaistesi monimutkaisiesi partitive monimutkaistasi monimutkaisiasi inessive monimutkaisessasi monimutkaisissasi elative monimutkaisestasi monimutkaisistasi illative monimutkaiseesi monimutkaisiisi adessive monimutkaisellasi monimutkaisillasi ablative monimutkaiseltasi monimutkaisiltasi allative monimutkaisellesi monimutkaisillesi essive monimutkaisenasi monimutkaisinasi translative monimutkaiseksesi monimutkaisiksesi abessive monimutkaisettasi monimutkaisittasi instructive — — comitative — monimutkaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monimutkaisemme monimutkaisemme accusative nom. monimutkaisemme monimutkaisemme gen. monimutkaisemme genitive monimutkaisemme monimutkaistemme monimutkaisiemme partitive monimutkaistamme monimutkaisiamme inessive monimutkaisessamme monimutkaisissamme elative monimutkaisestamme monimutkaisistamme illative monimutkaiseemme monimutkaisiimme adessive monimutkaisellamme monimutkaisillamme ablative monimutkaiseltamme monimutkaisiltamme allative monimutkaisellemme monimutkaisillemme essive monimutkaisenamme monimutkaisinamme translative monimutkaiseksemme monimutkaisiksemme abessive monimutkaisettamme monimutkaisittamme instructive — — comitative — monimutkaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monimutkaisenne monimutkaisenne accusative nom. monimutkaisenne monimutkaisenne gen. monimutkaisenne genitive monimutkaisenne monimutkaistenne monimutkaisienne partitive monimutkaistanne monimutkaisianne inessive monimutkaisessanne monimutkaisissanne elative monimutkaisestanne monimutkaisistanne illative monimutkaiseenne monimutkaisiinne adessive monimutkaisellanne monimutkaisillanne ablative monimutkaiseltanne monimutkaisiltanne allative monimutkaisellenne monimutkaisillenne essive monimutkaisenanne monimutkaisinanne translative monimutkaiseksenne monimutkaisiksenne abessive monimutkaisettanne monimutkaisittanne instructive — — comitative — monimutkaisinenne third-person possessor singular plural nominative monimutkaisensa monimutkaisensa accusative nom. monimutkaisensa monimutkaisensa gen. monimutkaisensa genitive monimutkaisensa monimutkaistensa monimutkaisiensa partitive monimutkaistaan monimutkaistansa monimutkaisiaan monimutkaisiansa inessive monimutkaisessaan monimutkaisessansa monimutkaisissaan monimutkaisissansa elative monimutkaisestaan monimutkaisestansa monimutkaisistaan monimutkaisistansa illative monimutkaiseensa monimutkaisiinsa adessive monimutkaisellaan monimutkaisellansa monimutkaisillaan monimutkaisillansa ablative monimutkaiseltaan monimutkaiseltansa monimutkaisiltaan monimutkaisiltansa allative monimutkaiselleen monimutkaisellensa monimutkaisilleen monimutkaisillensa essive monimutkaisenaan monimutkaisenansa monimutkaisinaan monimutkaisinansa translative monimutkaisekseen monimutkaiseksensa monimutkaisikseen monimutkaisiksensa abessive monimutkaisettaan monimutkaisettansa monimutkaisittaan monimutkaisittansa instructive — — comitative — monimutkaisineen monimutkaisinensa

Antonyms

• yksinkertainen

Derived terms

• monimutkaisesti
• monimutkaistaa
• monimutkaisuus

 

Further reading

• “monimutkainen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03