munain

Ingrian

Etymology

From muna (“egg”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmunɑi̯ne/, [ˈmunɑi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmunɑi̯n/, [ˈmunˑɑi̯n]
• Rhymes: -unɑi̯n
• Hyphenation: mu‧nain

Noun

munain

1. diminutive of muna
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Kalina Vaasselin nainen, “1142. Soikkola, Loukkula, III4”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 13-14:

     Muni kultaisen munnaisen. // Tuli tuuloi aivon tuima,

     She laid a little golden egg. // A wind came, completely grim,

Declension

Declension of munain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	munain	munaiset
genitive	munaisen	munaisiin
partitive	munaista, munaist	munaisia
illative	munaisee	munaisii
inessive	munaisees	munaisiis
elative	munaisest	munaisist
allative	munaiselle	munaisille
adessive	munaiseel	munaisiil
ablative	munaiselt	munaisilt
translative	munaiseks	munaisiks
essive	munaisenna, munaiseen	munaisinna, munaisiin
exessive1)	munaisent	munaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.