otsain

Ingrian

Etymology

From otsa (“forehead”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈot͡sɑi̯ne/, [ˈo̞t͡s̠əi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈot͡sɑi̯n/, [ˈo̞t͡sɑi̯n]
• Rhymes: -ot͡sɑi̯n
• Hyphenation: ot‧sain

Noun

otsain

1. end, tip

Declension

Declension of otsain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	otsain	otsaiset
genitive	otsaisen	otsaisiin
partitive	otsaista, otsaist	otsaisia
illative	otsaisee	otsaisii
inessive	otsaisees	otsaisiis
elative	otsaisest	otsaisist
allative	otsaiselle	otsaisille
adessive	otsaiseel	otsaisiil
ablative	otsaiselt	otsaisilt
translative	otsaiseks	otsaisiks
essive	otsaisenna, otsaiseen	otsaisinna, otsaisiin
exessive1)	otsaisent	otsaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• otsa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 368