pajusoittu

Ingrian

Etymology

From paju (“willow”) +‎ soittu (“musical instrument”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑjuˌsoi̯tːu/, [ˈpɑjuˌs̠o̞i̯tːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑjuˌsoi̯tːu/, [ˈpɑjuˌʃo̞i̯tːu]
• Rhymes: -oi̯tːu
• Hyphenation: pa‧ju‧soit‧tu

Noun

pajusoittu

1. willow flute

Declension

Declension of pajusoittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	pajusoittu	pajusoitut
genitive	pajusoitun	pajusoittuin, pajusoittuloin
partitive	pajusoittua	pajusoittuja, pajusoittuloja
illative	pajusoittuu	pajusoittui, pajusoittuloihe
inessive	pajusoituus	pajusoituis, pajusoittulois
elative	pajusoitust	pajusoituist, pajusoittuloist
allative	pajusoitulle	pajusoituille, pajusoittuloille
adessive	pajusoituul	pajusoituil, pajusoittuloil
ablative	pajusoitult	pajusoituilt, pajusoittuloilt
translative	pajusoituks	pajusoituiks, pajusoittuloiks
essive	pajusoittunna, pajusoittuun	pajusoittuinna, pajusoittuloinna, pajusoittuin, pajusoittuloin
exessive1)	pajusoittunt	pajusoittuint, pajusoittuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 377