pihkaantua

Finnish

Etymology

pihka +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihkɑːntuɑˣ/, [ˈpiçkɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): pih‧kaan‧tu‧a

Verb

pihkaantua

1. (intransitive) to become stained with pitch (from trees)
2. (informal, intransitive) to get a crush on (+ illative)

   Synonym: ihastua

Conjugation

Inflection of pihkaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pihkaannun	en pihkaannu	1st sing.	olen pihkaantunut	en ole pihkaantunut
2nd sing.		pihkaannut	et pihkaannu	2nd sing.	olet pihkaantunut	et ole pihkaantunut
3rd sing.		pihkaantuu	ei pihkaannu	3rd sing.	on pihkaantunut	ei ole pihkaantunut
1st plur.		pihkaannumme	emme pihkaannu	1st plur.	olemme pihkaantuneet	emme ole pihkaantuneet
2nd plur.		pihkaannutte	ette pihkaannu	2nd plur.	olette pihkaantuneet	ette ole pihkaantuneet
3rd plur.		pihkaantuvat	eivät pihkaannu	3rd plur.	ovat pihkaantuneet	eivät ole pihkaantuneet
passive		pihkaannutaan	ei pihkaannuta	passive	on pihkaannuttu	ei ole pihkaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pihkaannuin	en pihkaantunut	1st sing.	olin pihkaantunut	en ollut pihkaantunut
2nd sing.		pihkaannuit	et pihkaantunut	2nd sing.	olit pihkaantunut	et ollut pihkaantunut
3rd sing.		pihkaantui	ei pihkaantunut	3rd sing.	oli pihkaantunut	ei ollut pihkaantunut
1st plur.		pihkaannuimme	emme pihkaantuneet	1st plur.	olimme pihkaantuneet	emme olleet pihkaantuneet
2nd plur.		pihkaannuitte	ette pihkaantuneet	2nd plur.	olitte pihkaantuneet	ette olleet pihkaantuneet
3rd plur.		pihkaantuivat	eivät pihkaantuneet	3rd plur.	olivat pihkaantuneet	eivät olleet pihkaantuneet
passive		pihkaannuttiin	ei pihkaannuttu	passive	oli pihkaannuttu	ei ollut pihkaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pihkaantuisin	en pihkaantuisi	1st sing.	olisin pihkaantunut	en olisi pihkaantunut
2nd sing.		pihkaantuisit	et pihkaantuisi	2nd sing.	olisit pihkaantunut	et olisi pihkaantunut
3rd sing.		pihkaantuisi	ei pihkaantuisi	3rd sing.	olisi pihkaantunut	ei olisi pihkaantunut
1st plur.		pihkaantuisimme	emme pihkaantuisi	1st plur.	olisimme pihkaantuneet	emme olisi pihkaantuneet
2nd plur.		pihkaantuisitte	ette pihkaantuisi	2nd plur.	olisitte pihkaantuneet	ette olisi pihkaantuneet
3rd plur.		pihkaantuisivat	eivät pihkaantuisi	3rd plur.	olisivat pihkaantuneet	eivät olisi pihkaantuneet
passive		pihkaannuttaisiin	ei pihkaannuttaisi	passive	olisi pihkaannuttu	ei olisi pihkaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		pihkaannu	älä pihkaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		pihkaantukoon	älköön pihkaantuko	3rd sing.	olkoon pihkaantunut	älköön olko pihkaantunut
1st plur.		pihkaantukaamme	älkäämme pihkaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		pihkaantukaa	älkää pihkaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		pihkaantukoot	älkööt pihkaantuko	3rd plur.	olkoot pihkaantuneet	älkööt olko pihkaantuneet
passive		pihkaannuttakoon	älköön pihkaannuttako	passive	olkoon pihkaannuttu	älköön olko pihkaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pihkaantunen	en pihkaantune	1st sing.	lienen pihkaantunut	en liene pihkaantunut
2nd sing.		pihkaantunet	et pihkaantune	2nd sing.	lienet pihkaantunut	et liene pihkaantunut
3rd sing.		pihkaantunee	ei pihkaantune	3rd sing.	lienee pihkaantunut	ei liene pihkaantunut
1st plur.		pihkaantunemme	emme pihkaantune	1st plur.	lienemme pihkaantuneet	emme liene pihkaantuneet
2nd plur.		pihkaantunette	ette pihkaantune	2nd plur.	lienette pihkaantuneet	ette liene pihkaantuneet
3rd plur.		pihkaantunevat	eivät pihkaantune	3rd plur.	lienevät pihkaantuneet	eivät liene pihkaantuneet
passive		pihkaannuttaneen	ei pihkaannuttane	passive	lienee pihkaannuttu	ei liene pihkaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		pihkaantua		present	pihkaantuva	pihkaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st pihkaantuakseni pihkaantuaksemme 2nd pihkaantuaksesi pihkaantuaksenne 3rd pihkaantuakseen pihkaantuaksensa		past	pihkaantunut	pihkaannuttu
2nd	inessive2	pihkaantuessa	pihkaannuttaessa	agent3	pihkaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st pihkaantuessani pihkaantuessamme 2nd pihkaantuessasi pihkaantuessanne 3rd pihkaantuessaan pihkaantuessansa		negative	pihkaantumaton
	instructive	pihkaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	pihkaantumassa	—
	elative	pihkaantumasta	—
	illative	pihkaantumaan	—
	adessive	pihkaantumalla	—
	abessive	pihkaantumatta	—
	instructive	pihkaantuman	pihkaannuttaman
4th4	verbal noun	pihkaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st pihkaantumaisillani pihkaantumaisillamme 2nd pihkaantumaisillasi pihkaantumaisillanne 3rd pihkaantumaisillaan pihkaantumaisillansa

Further reading

• “pihkaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03