pihlajain

Ingrian

Etymology

From pihlaja (“rowan”) +‎ -in. Akin to Finnish pihlajainen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpihlɑjɑi̯ne/, [ˈpihɫəjəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpihlɑjɑi̯n/, [ˈpihɫɑjɑi̯n]
• Rhymes: -ihlɑjɑi̯n
• Hyphenation: pih‧la‧jain

Adjective

pihlajain (comparative pihlajaisemp)

1. made of rowan

Declension

Declension of pihlajain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	pihlajain	pihlajaiset
genitive	pihlajaisen	pihlajaisiin
partitive	pihlajaista, pihlajaist	pihlajaisia
illative	pihlajaisee	pihlajaisii
inessive	pihlajaisees	pihlajaisiis
elative	pihlajaisest	pihlajaisist
allative	pihlajaiselle	pihlajaisille
adessive	pihlajaiseel	pihlajaisiil
ablative	pihlajaiselt	pihlajaisilt
translative	pihlajaiseks	pihlajaisiks
essive	pihlajaisenna, pihlajaiseen	pihlajaisinna, pihlajaisiin
exessive1)	pihlajaisent	pihlajaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 406