pittuusmitta

Ingrian

Etymology

From pittuus (“length”) +‎ mitta (“measure”). Akin to Finnish pituusmitta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpituːsˌmitːɑ/, [ˈpitːuz̠ˌmitː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpituːsˌmitːɑ/, [ˈpitˑuːʒˌmitːɑ]
• Rhymes: -itː, -itːɑ
• Hyphenation: pit‧tuus‧mit‧ta

Noun

pittuusmitta

1. measure of length
   • 1937, N. S. Popova, translated by Mihailov and D. I. Efimov, Arifmetiikan oppikirja alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Metriceskoit pittuusmitat. Glavnoi mitta, tali pittuusyksikkö, — ono metra.

     Metric measures of length. The most important measure, or unite of length, is the metre.

Declension

Declension of pittuusmitta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	pittuusmitta	pittuusmitat
genitive	pittuusmitan	pittuusmittoin
partitive	pittuusmittaa	pittuusmittoja
illative	pittuusmittaa	pittuusmittoi
inessive	pittuusmitas	pittuusmitois
elative	pittuusmitast	pittuusmitoist
allative	pittuusmitalle	pittuusmitoille
adessive	pittuusmital	pittuusmitoil
ablative	pittuusmitalt	pittuusmitoilt
translative	pittuusmitaks	pittuusmitoiks
essive	pittuusmittanna, pittuusmittaan	pittuusmittoinna, pittuusmittoin
exessive1)	pittuusmittant	pittuusmittoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.