third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
poliisikonstaapelinsa
|
poliisikonstaapelinsa
|
accusative
|
nom.
|
poliisikonstaapelinsa
|
poliisikonstaapelinsa
|
gen.
|
poliisikonstaapelinsa
|
genitive
|
poliisikonstaapelinsa
|
poliisikonstaapeliensa poliisikonstaapeleidensa poliisikonstaapeleittensa
|
partitive
|
poliisikonstaapeliaan poliisikonstaapeliansa
|
poliisikonstaapeleitaan poliisikonstaapelejaan poliisikonstaapeleitansa poliisikonstaapelejansa
|
inessive
|
poliisikonstaapelissaan poliisikonstaapelissansa
|
poliisikonstaapeleissaan poliisikonstaapeleissansa
|
elative
|
poliisikonstaapelistaan poliisikonstaapelistansa
|
poliisikonstaapeleistaan poliisikonstaapeleistansa
|
illative
|
poliisikonstaapeliinsa
|
poliisikonstaapeleihinsa
|
adessive
|
poliisikonstaapelillaan poliisikonstaapelillansa
|
poliisikonstaapeleillaan poliisikonstaapeleillansa
|
ablative
|
poliisikonstaapeliltaan poliisikonstaapeliltansa
|
poliisikonstaapeleiltaan poliisikonstaapeleiltansa
|
allative
|
poliisikonstaapelilleen poliisikonstaapelillensa
|
poliisikonstaapeleilleen poliisikonstaapeleillensa
|
essive
|
poliisikonstaapelinaan poliisikonstaapelinansa
|
poliisikonstaapeleinaan poliisikonstaapeleinansa
|
translative
|
poliisikonstaapelikseen poliisikonstaapeliksensa
|
poliisikonstaapeleikseen poliisikonstaapeleiksensa
|
abessive
|
poliisikonstaapelittaan poliisikonstaapelittansa
|
poliisikonstaapeleittaan poliisikonstaapeleittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
poliisikonstaapeleineen poliisikonstaapeleinensa
|