rauhalliin

Ingrian

Etymology

From rauha (“peace”) +‎ -lliin. Akin to Finnish rauhallinen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑu̯hɑlːine/, [ˈrɑu̯həlʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑu̯hɑlːiːn/, [ˈrɑu̯hɑlːiːn]
• Rhymes: -ine, -ɑu̯hɑlːiːn
• Hyphenation: rau‧hal‧liin

Adjective

rauhalliin (comparative rauhallisemp)

1. peaceful

Declension

Declension of rauhalliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	rauhalliin	rauhalliset
genitive	rauhallisen	rauhallissiin
partitive	rauhallista, rauhallist	rauhallissia
illative	rauhallissee	rauhallissii
inessive	rauhallises	rauhallisis
elative	rauhallisest	rauhallisist
allative	rauhalliselle	rauhallisille
adessive	rauhallisel	rauhallisil
ablative	rauhalliselt	rauhallisilt
translative	rauhalliseks	rauhallisiks
essive	rauhallisenna, rauhallisseen	rauhallisinna, rauhallissiin
exessive1)	rauhallisent	rauhallisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• rauhain

Derived terms

• rauhallisest

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 50