reehtila

Ingrian

Reehtila.

Etymology

From Proto-Finnic *reehtilä. Cognates include Finnish riehtilä and Veps rehtil'.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈreːhtilɑ/, [ˈreːhtʲĭɫ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈreːhtilɑ/, [ˈre̝ːhtiɫɑ]
• Rhymes: -eːhtil, -eːhtilɑ
• Hyphenation: reeh‧ti‧la

Noun

reehtila

1. frying pan

Declension

Declension of reehtila (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	reehtila	reehtilat
genitive	reehtilan	reehtiloin
partitive	reehtilaa	reehtiloja
illative	reehtilaa	reehtiloihe
inessive	reehtilaas	reehtilois
elative	reehtilast	reehtiloist
allative	reehtilalle	reehtiloille
adessive	reehtilaal	reehtiloil
ablative	reehtilalt	reehtiloilt
translative	reehtilaks	reehtiloiks
essive	reehtilanna, reehtilaan	reehtiloinna, reehtiloin
exessive1)	reehtilant	reehtiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hyponyms

• pannu (“iron frying pan”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 475