riissu

Ingrian

Alternative forms

• riissa

Etymology

Borrowed from Russian рис (ris).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈriːsːu/, [ˈriːs̠ːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈriːsːu/, [ˈriːʃːu]
• Rhymes: -iːsːu
• Hyphenation: riis‧su

Noun

riissu

1. rice

Declension

Declension of riissu (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	riissu	riissut
genitive	riissun	riissuin, riissuloin
partitive	riissua	riissuja, riissuloja
illative	riissuu	riissui, riissuloihe
inessive	riissuus	riissuis, riissulois
elative	riissust	riissuist, riissuloist
allative	riissulle	riissuille, riissuloille
adessive	riissuul	riissuil, riissuloil
ablative	riissult	riissuilt, riissuloilt
translative	riissuks	riissuiks, riissuloiks
essive	riissunna, riissuun	riissuinna, riissuloinna, riissuin, riissuloin
exessive1)	riissunt	riissuint, riissuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• riissupelto
• riissusuurima
• riissusuurimikko

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 483