ruikuta

Finnish

Etymology

From ruikku +‎ -ta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯kutɑˣ/, [ˈrui̯kut̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uikutɑ
• Syllabification^(key): rui‧ku‧ta

Verb

ruikuta (colloquial)

1. to excrete watery feces; to have diarrhea

Conjugation

Inflection of ruikuta (Kotus type 75*A/selvitä, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkuan	en ruikkua	1st sing.	olen ruikunnut	en ole ruikunnut
2nd sing.		ruikkuat	et ruikkua	2nd sing.	olet ruikunnut	et ole ruikunnut
3rd sing.		ruikkuaa	ei ruikkua	3rd sing.	on ruikunnut	ei ole ruikunnut
1st plur.		ruikkuamme	emme ruikkua	1st plur.	olemme ruikunneet	emme ole ruikunneet
2nd plur.		ruikkuatte	ette ruikkua	2nd plur.	olette ruikunneet	ette ole ruikunneet
3rd plur.		ruikkuavat	eivät ruikkua	3rd plur.	ovat ruikunneet	eivät ole ruikunneet
passive		ruikutaan	ei ruikuta	passive	on ruikuttu	ei ole ruikuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkusin	en ruikunnut	1st sing.	olin ruikunnut	en ollut ruikunnut
2nd sing.		ruikkusit	et ruikunnut	2nd sing.	olit ruikunnut	et ollut ruikunnut
3rd sing.		ruikkusi	ei ruikunnut	3rd sing.	oli ruikunnut	ei ollut ruikunnut
1st plur.		ruikkusimme	emme ruikunneet	1st plur.	olimme ruikunneet	emme olleet ruikunneet
2nd plur.		ruikkusitte	ette ruikunneet	2nd plur.	olitte ruikunneet	ette olleet ruikunneet
3rd plur.		ruikkusivat	eivät ruikunneet	3rd plur.	olivat ruikunneet	eivät olleet ruikunneet
passive		ruikuttiin	ei ruikuttu	passive	oli ruikuttu	ei ollut ruikuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkuaisin	en ruikkuaisi	1st sing.	olisin ruikunnut	en olisi ruikunnut
2nd sing.		ruikkuaisit	et ruikkuaisi	2nd sing.	olisit ruikunnut	et olisi ruikunnut
3rd sing.		ruikkuaisi	ei ruikkuaisi	3rd sing.	olisi ruikunnut	ei olisi ruikunnut
1st plur.		ruikkuaisimme	emme ruikkuaisi	1st plur.	olisimme ruikunneet	emme olisi ruikunneet
2nd plur.		ruikkuaisitte	ette ruikkuaisi	2nd plur.	olisitte ruikunneet	ette olisi ruikunneet
3rd plur.		ruikkuaisivat	eivät ruikkuaisi	3rd plur.	olisivat ruikunneet	eivät olisi ruikunneet
passive		ruikuttaisiin	ei ruikuttaisi	passive	olisi ruikuttu	ei olisi ruikuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruikkua	älä ruikkua	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruikutkoon	älköön ruikutko	3rd sing.	olkoon ruikunnut	älköön olko ruikunnut
1st plur.		ruikutkaamme	älkäämme ruikutko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruikutkaa	älkää ruikutko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruikutkoot	älkööt ruikutko	3rd plur.	olkoot ruikunneet	älkööt olko ruikunneet
passive		ruikuttakoon	älköön ruikuttako	passive	olkoon ruikuttu	älköön olko ruikuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikunnen	en ruikunne	1st sing.	lienen ruikunnut	en liene ruikunnut
2nd sing.		ruikunnet	et ruikunne	2nd sing.	lienet ruikunnut	et liene ruikunnut
3rd sing.		ruikunnee	ei ruikunne	3rd sing.	lienee ruikunnut	ei liene ruikunnut
1st plur.		ruikunnemme	emme ruikunne	1st plur.	lienemme ruikunneet	emme liene ruikunneet
2nd plur.		ruikunnette	ette ruikunne	2nd plur.	lienette ruikunneet	ette liene ruikunneet
3rd plur.		ruikunnevat	eivät ruikunne	3rd plur.	lienevät ruikunneet	eivät liene ruikunneet
passive		ruikuttaneen	ei ruikuttane	passive	lienee ruikuttu	ei liene ruikuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruikuta		present	ruikkuava	ruikuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikutakseni ruikutaksemme 2nd ruikutaksesi ruikutaksenne 3rd ruikutakseen ruikutaksensa		past	ruikunnut	ruikuttu
2nd	inessive2	ruikutessa	ruikuttaessa	agent3	ruikkuama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikutessani ruikutessamme 2nd ruikutessasi ruikutessanne 3rd ruikutessaan ruikutessansa		negative	ruikkuamaton
	instructive	ruikuten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ruikkuamassa	—
	elative	ruikkuamasta	—
	illative	ruikkuamaan	—
	adessive	ruikkuamalla	—
	abessive	ruikkuamatta	—
	instructive	ruikkuaman	ruikuttaman
4th4	verbal noun	ruikkuaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikkuamaisillani ruikkuamaisillamme 2nd ruikkuamaisillasi ruikkuamaisillanne 3rd ruikkuamaisillaan ruikkuamaisillansa

Anagrams

• kuiruta