ruiskovain

Ingrian

Etymology

From ruis (“rye”) +‎ kovain (“crust”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrui̯sˌkoʋɑne/, [ˈrui̯s̠ˌko̞ʋɑn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrui̯sˌkoʋɑi̯n/, [ˈrui̯ʃˌko̞ʋˑɑi̯n]
• Rhymes: -oʋɑn, -oʋɑi̯n
• Hyphenation: ruis‧ko‧vain

Noun

ruiskovain

1. crust of rye bread

Declension

Declension of ruiskovain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	ruiskovain	ruiskovaiset
genitive	ruiskovaisen	ruiskovaisiin
partitive	ruiskovaista, ruiskovaist	ruiskovaisia
illative	ruiskovaisee	ruiskovaisii
inessive	ruiskovaisees	ruiskovaisiis
elative	ruiskovaisest	ruiskovaisist
allative	ruiskovaiselle	ruiskovaisille
adessive	ruiskovaiseel	ruiskovaisiil
ablative	ruiskovaiselt	ruiskovaisilt
translative	ruiskovaiseks	ruiskovaisiks
essive	ruiskovaisenna, ruiskovaiseen	ruiskovaisinna, ruiskovaisiin
exessive1)	ruiskovaisent	ruiskovaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 200