kovain

Ingrian

Etymology

From kova (“hard”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkoʋɑne/, [ˈko̞ʋɑn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkoʋɑi̯n/, [ˈko̞ʋˑɑi̯n]
• Rhymes: -oʋɑn, -oʋɑi̯n
• Hyphenation: ko‧vain

Noun

kovain

1. crust (of bread)
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Noistii joka päivä viskoima[a] lavvan päälle muruja, kovasija ^[sic] ja jyvijä.

     They began to throw crumbs, crusts and grain onto the board every day.

   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 33:

     Hää proovais herneitä — ei oo makuisa, proovais kovasia — alkoi syyvvä.

     He tasted the peas - not tasty, tasted the crusts - started eating.

Declension

Declension of kovain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kovain	kovaiset
genitive	kovaisen	kovaisiin
partitive	kovaista, kovaist	kovaisia
illative	kovaisee	kovaisii
inessive	kovaisees	kovaisiis
elative	kovaisest	kovaisist
allative	kovaiselle	kovaisille
adessive	kovaiseel	kovaisiil
ablative	kovaiselt	kovaisilt
translative	kovaiseks	kovaisiks
essive	kovaisenna, kovaiseen	kovaisinna, kovaisiin
exessive1)	kovaisent	kovaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• kannikka

Derived terms

• ruiskovain

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 200