Finnish edit

Etymology edit

ruuhka +‎ -ta

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈruːhkɑtɑˣ/, [ˈruːxkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uːhkɑtɑ
  • Syllabification(key): ruuh‧ka‧ta

Verb edit

ruuhkata

  1. Synonym of ruuhkauttaa

Conjugation edit

Inflection of ruuhkata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruuhkaan en ruuhkaa 1st sing. olen ruuhkannut en ole ruuhkannut
2nd sing. ruuhkaat et ruuhkaa 2nd sing. olet ruuhkannut et ole ruuhkannut
3rd sing. ruuhkaa ei ruuhkaa 3rd sing. on ruuhkannut ei ole ruuhkannut
1st plur. ruuhkaamme emme ruuhkaa 1st plur. olemme ruuhkanneet emme ole ruuhkanneet
2nd plur. ruuhkaatte ette ruuhkaa 2nd plur. olette ruuhkanneet ette ole ruuhkanneet
3rd plur. ruuhkaavat eivät ruuhkaa 3rd plur. ovat ruuhkanneet eivät ole ruuhkanneet
passive ruuhkataan ei ruuhkata passive on ruuhkattu ei ole ruuhkattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruuhkasin en ruuhkannut 1st sing. olin ruuhkannut en ollut ruuhkannut
2nd sing. ruuhkasit et ruuhkannut 2nd sing. olit ruuhkannut et ollut ruuhkannut
3rd sing. ruuhkasi ei ruuhkannut 3rd sing. oli ruuhkannut ei ollut ruuhkannut
1st plur. ruuhkasimme emme ruuhkanneet 1st plur. olimme ruuhkanneet emme olleet ruuhkanneet
2nd plur. ruuhkasitte ette ruuhkanneet 2nd plur. olitte ruuhkanneet ette olleet ruuhkanneet
3rd plur. ruuhkasivat eivät ruuhkanneet 3rd plur. olivat ruuhkanneet eivät olleet ruuhkanneet
passive ruuhkattiin ei ruuhkattu passive oli ruuhkattu ei ollut ruuhkattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruuhkaisin en ruuhkaisi 1st sing. olisin ruuhkannut en olisi ruuhkannut
2nd sing. ruuhkaisit et ruuhkaisi 2nd sing. olisit ruuhkannut et olisi ruuhkannut
3rd sing. ruuhkaisi ei ruuhkaisi 3rd sing. olisi ruuhkannut ei olisi ruuhkannut
1st plur. ruuhkaisimme emme ruuhkaisi 1st plur. olisimme ruuhkanneet emme olisi ruuhkanneet
2nd plur. ruuhkaisitte ette ruuhkaisi 2nd plur. olisitte ruuhkanneet ette olisi ruuhkanneet
3rd plur. ruuhkaisivat eivät ruuhkaisi 3rd plur. olisivat ruuhkanneet eivät olisi ruuhkanneet
passive ruuhkattaisiin ei ruuhkattaisi passive olisi ruuhkattu ei olisi ruuhkattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ruuhkaa älä ruuhkaa 2nd sing.
3rd sing. ruuhkatkoon älköön ruuhkatko 3rd sing. olkoon ruuhkannut älköön olko ruuhkannut
1st plur. ruuhkatkaamme älkäämme ruuhkatko 1st plur.
2nd plur. ruuhkatkaa älkää ruuhkatko 2nd plur.
3rd plur. ruuhkatkoot älkööt ruuhkatko 3rd plur. olkoot ruuhkanneet älkööt olko ruuhkanneet
passive ruuhkattakoon älköön ruuhkattako passive olkoon ruuhkattu älköön olko ruuhkattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruuhkannen en ruuhkanne 1st sing. lienen ruuhkannut en liene ruuhkannut
2nd sing. ruuhkannet et ruuhkanne 2nd sing. lienet ruuhkannut et liene ruuhkannut
3rd sing. ruuhkannee ei ruuhkanne 3rd sing. lienee ruuhkannut ei liene ruuhkannut
1st plur. ruuhkannemme emme ruuhkanne 1st plur. lienemme ruuhkanneet emme liene ruuhkanneet
2nd plur. ruuhkannette ette ruuhkanne 2nd plur. lienette ruuhkanneet ette liene ruuhkanneet
3rd plur. ruuhkannevat eivät ruuhkanne 3rd plur. lienevät ruuhkanneet eivät liene ruuhkanneet
passive ruuhkattaneen ei ruuhkattane passive lienee ruuhkattu ei liene ruuhkattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruuhkata present ruuhkaava ruuhkattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruuhkatakseni ruuhkataksemme
2nd ruuhkataksesi ruuhkataksenne
3rd ruuhkatakseen
ruuhkataksensa
past ruuhkannut ruuhkattu
2nd inessive2 ruuhkatessa ruuhkattaessa agent3 ruuhkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruuhkatessani ruuhkatessamme
2nd ruuhkatessasi ruuhkatessanne
3rd ruuhkatessaan
ruuhkatessansa
negative ruuhkaamaton
instructive ruuhkaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive ruuhkaamassa
elative ruuhkaamasta
illative ruuhkaamaan
adessive ruuhkaamalla
abessive ruuhkaamatta
instructive ruuhkaaman ruuhkattaman
4th4 verbal noun ruuhkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruuhkaamaisillani ruuhkaamaisillamme
2nd ruuhkaamaisillasi ruuhkaamaisillanne
3rd ruuhkaamaisillaan
ruuhkaamaisillansa

Further reading edit