ruume

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *ruumëh. Cognate with Votic ruumõ.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈruːme/, [ˈruːm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈruːme/, [ˈruːme̞]
• Rhymes: -uːm, -uːme
• Hyphenation: ruu‧me

Noun

ruume

1. body
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:

     Nyt möö noisemma tutkimaa kuin ellää ja mil ellää inmihisen ruume.

     Now we'll examine how the body of a human lives and where it lives.

2. torso
3. corpse

Declension

Declension of ruume (type 6/lähe, no gradation)
	singular	plural
nominative	ruume	ruumeet
genitive	ruumeen	ruumein
partitive	ruumetta	ruumeita
illative	ruumeesse	ruumeisse
inessive	ruumees	ruumeis
elative	ruumeest	ruumeist
allative	ruumeelle	ruumeille
adessive	ruumeel	ruumeil
ablative	ruumeelt	ruumeilt
translative	ruumeeks	ruumeiks
essive	ruumeenna, ruumeen	ruumeinna, ruumein
exessive1)	ruumeent	ruumeint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (body): ruumis
• (corpse): ruumis, raakki

Derived terms

• ruumeenpuut

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 493