sälköväin

Ingrian

Etymology

From sälkövä (“young horse”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsælkøʋæi̯ne/, [ˈs̠ælʲkø̞̆ʋəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsælkøʋæi̯n/, [ˈʃælʲɡ̊ø̞ʋæi̯n]
• Rhymes: -ælkøʋæi̯n
• Hyphenation: säl‧kö‧väin

Noun

sälköväin

1. diminutive of sälkövä
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Kati-akka, “1139. Soikkola, Väärnoja, III1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 23-24:

     Otti tuuloisen oroin, // Ahavaisen sälköväisen,

     He took the wind's stallion, // The chapping wind's foal,

Declension

Declension of sälköväin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	sälköväin	sälköväiset
genitive	sälköväisen	sälköväisiin
partitive	sälköväistä, sälköväist	sälköväisiä
illative	sälköväisee	sälköväisii
inessive	sälköväisees	sälköväisiis
elative	sälköväisest	sälköväisist
allative	sälköväiselle	sälköväisille
adessive	sälköväiseel	sälköväisiil
ablative	sälköväiselt	sälköväisilt
translative	sälköväiseks	sälköväisiks
essive	sälköväisennä, sälköväiseen	sälköväisinnä, sälköväisiin
exessive1)	sälköväisent	sälköväisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.