Ingrian

edit

Etymology

edit

From sälkövä (young horse) +‎ -in.

Pronunciation

edit

Noun

edit

sälköväin

  1. diminutive of sälkövä
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Kati-akka, “1139. Soikkola, Väärnoja, III1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 23-24:
      Otti tuuloisen oroin, // Ahavaisen sälköväisen,
      He took the wind's stallion, // The chapping wind's foal,

Declension

edit
Declension of sälköväin (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative sälköväin sälköväiset
genitive sälköväisen sälköväisiin
partitive sälköväistä, sälköväist sälköväisiä
illative sälköväisee sälköväisii
inessive sälköväisees sälköväisiis
elative sälköväisest sälköväisist
allative sälköväiselle sälköväisille
adessive sälköväiseel sälköväisiil
ablative sälköväiselt sälköväisilt
translative sälköväiseks sälköväisiks
essive sälköväisennä, sälköväiseen sälköväisinnä, sälköväisiin
exessive1) sälköväisent sälköväisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.