seikkailla

Finnish

Etymology

From seikka (“thing, matter, circumstance”) +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsei̯kːɑi̯lːɑˣ/, [ˈs̠e̞i̯kːɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eikːɑilːɑ
• Syllabification^(key): seik‧kail‧la

Verb

seikkailla

1. To adventure.

Conjugation

Inflection of seikkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		seikkailen	en seikkaile	1st sing.	olen seikkaillut	en ole seikkaillut
2nd sing.		seikkailet	et seikkaile	2nd sing.	olet seikkaillut	et ole seikkaillut
3rd sing.		seikkailee	ei seikkaile	3rd sing.	on seikkaillut	ei ole seikkaillut
1st plur.		seikkailemme	emme seikkaile	1st plur.	olemme seikkailleet	emme ole seikkailleet
2nd plur.		seikkailette	ette seikkaile	2nd plur.	olette seikkailleet	ette ole seikkailleet
3rd plur.		seikkailevat	eivät seikkaile	3rd plur.	ovat seikkailleet	eivät ole seikkailleet
passive		seikkaillaan	ei seikkailla	passive	on seikkailtu	ei ole seikkailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		seikkailin	en seikkaillut	1st sing.	olin seikkaillut	en ollut seikkaillut
2nd sing.		seikkailit	et seikkaillut	2nd sing.	olit seikkaillut	et ollut seikkaillut
3rd sing.		seikkaili	ei seikkaillut	3rd sing.	oli seikkaillut	ei ollut seikkaillut
1st plur.		seikkailimme	emme seikkailleet	1st plur.	olimme seikkailleet	emme olleet seikkailleet
2nd plur.		seikkailitte	ette seikkailleet	2nd plur.	olitte seikkailleet	ette olleet seikkailleet
3rd plur.		seikkailivat	eivät seikkailleet	3rd plur.	olivat seikkailleet	eivät olleet seikkailleet
passive		seikkailtiin	ei seikkailtu	passive	oli seikkailtu	ei ollut seikkailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		seikkailisin	en seikkailisi	1st sing.	olisin seikkaillut	en olisi seikkaillut
2nd sing.		seikkailisit	et seikkailisi	2nd sing.	olisit seikkaillut	et olisi seikkaillut
3rd sing.		seikkailisi	ei seikkailisi	3rd sing.	olisi seikkaillut	ei olisi seikkaillut
1st plur.		seikkailisimme	emme seikkailisi	1st plur.	olisimme seikkailleet	emme olisi seikkailleet
2nd plur.		seikkailisitte	ette seikkailisi	2nd plur.	olisitte seikkailleet	ette olisi seikkailleet
3rd plur.		seikkailisivat	eivät seikkailisi	3rd plur.	olisivat seikkailleet	eivät olisi seikkailleet
passive		seikkailtaisiin	ei seikkailtaisi	passive	olisi seikkailtu	ei olisi seikkailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		seikkaile	älä seikkaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		seikkailkoon	älköön seikkailko	3rd sing.	olkoon seikkaillut	älköön olko seikkaillut
1st plur.		seikkailkaamme	älkäämme seikkailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		seikkailkaa	älkää seikkailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		seikkailkoot	älkööt seikkailko	3rd plur.	olkoot seikkailleet	älkööt olko seikkailleet
passive		seikkailtakoon	älköön seikkailtako	passive	olkoon seikkailtu	älköön olko seikkailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		seikkaillen	en seikkaille	1st sing.	lienen seikkaillut	en liene seikkaillut
2nd sing.		seikkaillet	et seikkaille	2nd sing.	lienet seikkaillut	et liene seikkaillut
3rd sing.		seikkaillee	ei seikkaille	3rd sing.	lienee seikkaillut	ei liene seikkaillut
1st plur.		seikkaillemme	emme seikkaille	1st plur.	lienemme seikkailleet	emme liene seikkailleet
2nd plur.		seikkaillette	ette seikkaille	2nd plur.	lienette seikkailleet	ette liene seikkailleet
3rd plur.		seikkaillevat	eivät seikkaille	3rd plur.	lienevät seikkailleet	eivät liene seikkailleet
passive		seikkailtaneen	ei seikkailtane	passive	lienee seikkailtu	ei liene seikkailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		seikkailla		present	seikkaileva	seikkailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st seikkaillakseni seikkaillaksemme 2nd seikkaillaksesi seikkaillaksenne 3rd seikkaillakseen seikkaillaksensa		past	seikkaillut	seikkailtu
2nd	inessive2	seikkaillessa	seikkailtaessa	agent3	seikkailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st seikkaillessani seikkaillessamme 2nd seikkaillessasi seikkaillessanne 3rd seikkaillessaan seikkaillessansa		negative	seikkailematon
	instructive	seikkaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	seikkailemassa	—
	elative	seikkailemasta	—
	illative	seikkailemaan	—
	adessive	seikkailemalla	—
	abessive	seikkailematta	—
	instructive	seikkaileman	seikkailtaman
4th4	verbal noun	seikkaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st seikkailemaisillani seikkailemaisillamme 2nd seikkailemaisillasi seikkailemaisillanne 3rd seikkailemaisillaan seikkailemaisillansa

Derived terms

nouns

• seikkaileminen
• seikkailija
• seikkailu

 

Descendants

• → Estonian: seiklema

Further reading

• “seikkailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03