seukkoin

Ingrian

Etymology 1

From seukko (“cousin”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈseu̯kːoi̯ne/, [ˈs̠e̞u̯kːŏ̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈseu̯kːoi̯n/, [ˈʃe̞u̯kːo̞i̯n]
• Rhymes: -eu̯kːoi̯n
• Hyphenation: seuk‧koin

Noun

seukkoin

1. diminutive of seukko: little cousin

Declension

Declension of seukkoin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	seukkoin	seukkoiset
genitive	seukkoisen	seukkoisiin
partitive	seukkoista, seukkoist	seukkoisia
illative	seukkoisee	seukkoisii
inessive	seukkoisees	seukkoisiis
elative	seukkoisest	seukkoisist
allative	seukkoiselle	seukkoisille
adessive	seukkoiseel	seukkoisiil
ablative	seukkoiselt	seukkoisilt
translative	seukkoiseks	seukkoisiks
essive	seukkoisenna, seukkoiseen	seukkoisinna, seukkoisiin
exessive1)	seukkoisent	seukkoisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈseu̯kːoi̯n/, [ˈs̠e̞u̯kːŏ̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈseu̯kːoi̯n/, [ˈʃe̞u̯kːo̞i̯n]
• Rhymes: -eu̯kːoi̯n
• Hyphenation: seuk‧koin

Noun

seukkoin

1. genitive plural of seukko
2. Alternative spelling of seukkoinna

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 520