taikain

Ingrian

Etymology

From taika (“pinch”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑi̯kɑi̯ne/, [ˈtɑi̯kəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑi̯kɑi̯n/, [ˈtɑi̯kɑi̯n]
• Rhymes: -ɑi̯kɑi̯n
• Hyphenation: tai‧kain

Noun

taikain

1. diminutive of taika (“pinch”)

Declension

Declension of taikain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	taikain	taikaiset
genitive	taikaisen	taikaisiin
partitive	taikaista, taikaist	taikaisia
illative	taikaisee	taikaisii
inessive	taikaisees	taikaisiis
elative	taikaisest	taikaisist
allative	taikaiselle	taikaisille
adessive	taikaiseel	taikaisiil
ablative	taikaiselt	taikaisilt
translative	taikaiseks	taikaisiks
essive	taikaisenna, taikaiseen	taikaisinna, taikaisiin
exessive1)	taikaisent	taikaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 567