tarhaakarhu

Ingrian

Etymology

From tarhaa- (“yard”) +‎ karhu (“bear”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑrɑːˌkɑru/, [ˈtɑrːɑˌkɑru]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑrhɑːˌkɑrhu/, [ˈtɑrhɑːˌɡ̊ɑrhu]
• Rhymes: -ɑru, -ɑrhu
• Hyphenation: tar‧haa‧kar‧hu

Noun

tarhaakarhu

1. tame bear

Declension

Declension of tarhaakarhu (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	tarhaakarhu	tarhaakarhut
genitive	tarhaakarhun	tarhaakarhuin, tarhaakarhuloin
partitive	tarhaakarhua	tarhaakarhuja, tarhaakarhuloja
illative	tarhaakarhuu	tarhaakarhui, tarhaakarhuloihe
inessive	tarhaakarhuus	tarhaakarhuis, tarhaakarhulois
elative	tarhaakarhust	tarhaakarhuist, tarhaakarhuloist
allative	tarhaakarhulle	tarhaakarhuille, tarhaakarhuloille
adessive	tarhaakarhuul	tarhaakarhuil, tarhaakarhuloil
ablative	tarhaakarhult	tarhaakarhuilt, tarhaakarhuloilt
translative	tarhaakarhuks	tarhaakarhuiks, tarhaakarhuloiks
essive	tarhaakarhunna, tarhaakarhuun	tarhaakarhuinna, tarhaakarhuloinna, tarhaakarhuin, tarhaakarhuloin
exessive1)	tarhaakarhunt	tarhaakarhuint, tarhaakarhuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

See also

• metsäkarhu (“wild bear”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 575