Czech edit

Pronunciation edit

Noun edit

tunika f

  1. tunic (clothing)

Declension edit

Danish edit

Etymology edit

From Latin tunica (tunic).

Pronunciation edit

  • IPA(key): /tuːnika/, [ˈtˢuːˀnikʰa]

Noun edit

tunika c (singular definite tunikaen, plural indefinite tunikaer)

  1. tunic (garment)

Inflection edit

Further reading edit

Finnish edit

Etymology edit

Learned borrowing from Latin tunica.

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈtunikɑ/, [ˈt̪unikɑ̝]
  • Rhymes: -unikɑ
  • Syllabification(key): tu‧ni‧ka

Noun edit

tunika

  1. A tunic.

Declension edit

Inflection of tunika (Kotus type 13/katiska, no gradation)
nominative tunika tunikat
genitive tunikan tunikoiden
tunikoitten
tunikojen
partitive tunikaa tunikoita
tunikoja
illative tunikaan tunikoihin
singular plural
nominative tunika tunikat
accusative nom. tunika tunikat
gen. tunikan
genitive tunikan tunikoiden
tunikoitten
tunikojen
tunikainrare
partitive tunikaa tunikoita
tunikoja
inessive tunikassa tunikoissa
elative tunikasta tunikoista
illative tunikaan tunikoihin
adessive tunikalla tunikoilla
ablative tunikalta tunikoilta
allative tunikalle tunikoille
essive tunikana tunikoina
translative tunikaksi tunikoiksi
abessive tunikatta tunikoitta
instructive tunikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunika (Kotus type 13/katiska, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunikani tunikani
accusative nom. tunikani tunikani
gen. tunikani
genitive tunikani tunikoideni
tunikoitteni
tunikojeni
tunikainirare
partitive tunikaani tunikoitani
tunikojani
inessive tunikassani tunikoissani
elative tunikastani tunikoistani
illative tunikaani tunikoihini
adessive tunikallani tunikoillani
ablative tunikaltani tunikoiltani
allative tunikalleni tunikoilleni
essive tunikanani tunikoinani
translative tunikakseni tunikoikseni
abessive tunikattani tunikoittani
instructive
comitative tunikoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunikasi tunikasi
accusative nom. tunikasi tunikasi
gen. tunikasi
genitive tunikasi tunikoidesi
tunikoittesi
tunikojesi
tunikaisirare
partitive tunikaasi tunikoitasi
tunikojasi
inessive tunikassasi tunikoissasi
elative tunikastasi tunikoistasi
illative tunikaasi tunikoihisi
adessive tunikallasi tunikoillasi
ablative tunikaltasi tunikoiltasi
allative tunikallesi tunikoillesi
essive tunikanasi tunikoinasi
translative tunikaksesi tunikoiksesi
abessive tunikattasi tunikoittasi
instructive
comitative tunikoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunikamme tunikamme
accusative nom. tunikamme tunikamme
gen. tunikamme
genitive tunikamme tunikoidemme
tunikoittemme
tunikojemme
tunikaimmerare
partitive tunikaamme tunikoitamme
tunikojamme
inessive tunikassamme tunikoissamme
elative tunikastamme tunikoistamme
illative tunikaamme tunikoihimme
adessive tunikallamme tunikoillamme
ablative tunikaltamme tunikoiltamme
allative tunikallemme tunikoillemme
essive tunikanamme tunikoinamme
translative tunikaksemme tunikoiksemme
abessive tunikattamme tunikoittamme
instructive
comitative tunikoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunikanne tunikanne
accusative nom. tunikanne tunikanne
gen. tunikanne
genitive tunikanne tunikoidenne
tunikoittenne
tunikojenne
tunikainnerare
partitive tunikaanne tunikoitanne
tunikojanne
inessive tunikassanne tunikoissanne
elative tunikastanne tunikoistanne
illative tunikaanne tunikoihinne
adessive tunikallanne tunikoillanne
ablative tunikaltanne tunikoiltanne
allative tunikallenne tunikoillenne
essive tunikananne tunikoinanne
translative tunikaksenne tunikoiksenne
abessive tunikattanne tunikoittanne
instructive
comitative tunikoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunikansa tunikansa
accusative nom. tunikansa tunikansa
gen. tunikansa
genitive tunikansa tunikoidensa
tunikoittensa
tunikojensa
tunikainsarare
partitive tunikaansa tunikoitaan
tunikojaan
tunikoitansa
tunikojansa
inessive tunikassaan
tunikassansa
tunikoissaan
tunikoissansa
elative tunikastaan
tunikastansa
tunikoistaan
tunikoistansa
illative tunikaansa tunikoihinsa
adessive tunikallaan
tunikallansa
tunikoillaan
tunikoillansa
ablative tunikaltaan
tunikaltansa
tunikoiltaan
tunikoiltansa
allative tunikalleen
tunikallensa
tunikoilleen
tunikoillensa
essive tunikanaan
tunikanansa
tunikoinaan
tunikoinansa
translative tunikakseen
tunikaksensa
tunikoikseen
tunikoiksensa
abessive tunikattaan
tunikattansa
tunikoittaan
tunikoittansa
instructive
comitative tunikoineen
tunikoinensa

Further reading edit

Anagrams edit

Hungarian edit

Pronunciation edit

  • IPA(key): [ˈtunikɒ]
  • Hyphenation: tu‧ni‧ka
  • Rhymes: -kɒ

Noun edit

tunika (plural tunikák)

  1. tunic

Declension edit

Inflection (stem in long/high vowel, back harmony)
singular plural
nominative tunika tunikák
accusative tunikát tunikákat
dative tunikának tunikáknak
instrumental tunikával tunikákkal
causal-final tunikáért tunikákért
translative tunikává tunikákká
terminative tunikáig tunikákig
essive-formal tunikaként tunikákként
essive-modal
inessive tunikában tunikákban
superessive tunikán tunikákon
adessive tunikánál tunikáknál
illative tunikába tunikákba
sublative tunikára tunikákra
allative tunikához tunikákhoz
elative tunikából tunikákból
delative tunikáról tunikákról
ablative tunikától tunikáktól
non-attributive
possessive - singular
tunikáé tunikáké
non-attributive
possessive - plural
tunikáéi tunikákéi
Possessive forms of tunika
possessor single possession multiple possessions
1st person sing. tunikám tunikáim
2nd person sing. tunikád tunikáid
3rd person sing. tunikája tunikái
1st person plural tunikánk tunikáink
2nd person plural tunikátok tunikáitok
3rd person plural tunikájuk tunikáik

Further reading edit

  • tunika in Bárczi, Géza and László Országh. A magyar nyelv értelmező szótára (‘The Explanatory Dictionary of the Hungarian Language’, abbr.: ÉrtSz.). Budapest: Akadémiai Kiadó, 1959–1962. Fifth ed., 1992: →ISBN

Polish edit

 
Polish Wikipedia has an article on:
Wikipedia pl

Etymology edit

Borrowed from Latin tunica.

Pronunciation edit

  • IPA(key): (standard) /ˈtu.ɲi.ka/
  • IPA(key): (colloquial; common in casual speech) /tuˈɲi.ka/
  • (file)
  • Rhymes: -ika
  • Syllabification: tu‧ni‧ka

Noun edit

tunika f

  1. (historical, Ancient Rome) tunic (garment)
  2. (Roman Catholicism) tunicle (garment)

Declension edit

Further reading edit

  • tunika in Wielki słownik języka polskiego, Instytut Języka Polskiego PAN
  • tunika in Polish dictionaries at PWN

Serbo-Croatian edit

Etymology edit

From Latin tunica.

Pronunciation edit

  • IPA(key): /tǔnika/
  • Hyphenation: tu‧ni‧ka

Noun edit

tùnika f (Cyrillic spelling ту̀ника)

  1. tunic

Declension edit

References edit

  • tunika” in Hrvatski jezični portal