väkä

See also: vaka, vāka, and vākā

Finnish

Etymology

Probably borrowed from Proto-Germanic *wēgǭ, *wēgō (whence German Waage and Swedish våg).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋækæ/, [ˈʋækæ]
• Rhymes: -ækæ
• Syllabification: vä‧kä

Noun

väkä

1. barb
2. fluke (a metal hook on the head of certain staff weapons)

Declension

Inflection of väkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative		väkä	väät
genitive		vään	väkien
partitive		väkää	väkiä
illative		väkään	väkiin
		singular	plural
nominative		väkä	väät
accusative	nom.	väkä	väät
	gen.	vään
genitive		vään	väkien väkäinrare
partitive		väkää	väkiä
inessive		väässä	väissä
elative		väästä	väistä
illative		väkään	väkiin
adessive		väällä	väillä
ablative		väältä	väiltä
allative		väälle	väille
essive		väkänä	väkinä
translative		vääksi	väiksi
instructive		—	väin
abessive		väättä	väittä
comitative		—	väkineen

Possessive forms of väkä (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	väkäni	väkämme
2nd person	väkäsi	väkänne
3rd person	väkänsä