See also: vaka, vāka, and vākā

FinnishEdit

EtymologyEdit

Probably borrowed from Proto-Germanic *wēgǭ, *wēgō (whence German Waage and Swedish våg).

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈʋækæ/, [ˈʋækæ]
  • Rhymes: -ækæ
  • Syllabification: vä‧kä

NounEdit

väkä

  1. barb
  2. fluke (a metal hook on the head of certain staff weapons)

DeclensionEdit

Inflection of väkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative väkä väät
genitive vään väkien
partitive väkää väkiä
illative väkään väkiin
singular plural
nominative väkä väät
accusative nom. väkä väät
gen. vään
genitive vään väkien
väkäinrare
partitive väkää väkiä
inessive väässä väissä
elative väästä väistä
illative väkään väkiin
adessive väällä väillä
ablative väältä väiltä
allative väälle väille
essive väkänä väkinä
translative vääksi väiksi
instructive väin
abessive väättä väittä
comitative väkineen
Possessive forms of väkä (type koira)
possessor singular plural
1st person väkäni väkämme
2nd person väkäsi väkänne
3rd person väkänsä