vaaittaa

Finnish

Etymology

vaaka +‎ -ittaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑːitːɑːˣ/, [ˈʋɑ̝ːit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑːitːɑː
• Syllabification^(key): vaa‧it‧taa

Verb

vaaittaa

1. (surveying) to level

   Synonym: vaaita

Conjugation

Inflection of vaaittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaitan	en vaaita	1st sing.	olen vaaittanut	en ole vaaittanut
2nd sing.		vaaitat	et vaaita	2nd sing.	olet vaaittanut	et ole vaaittanut
3rd sing.		vaaittaa	ei vaaita	3rd sing.	on vaaittanut	ei ole vaaittanut
1st plur.		vaaitamme	emme vaaita	1st plur.	olemme vaaittaneet	emme ole vaaittaneet
2nd plur.		vaaitatte	ette vaaita	2nd plur.	olette vaaittaneet	ette ole vaaittaneet
3rd plur.		vaaittavat	eivät vaaita	3rd plur.	ovat vaaittaneet	eivät ole vaaittaneet
passive		vaaitetaan	ei vaaiteta	passive	on vaaitettu	ei ole vaaitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaitin	en vaaittanut	1st sing.	olin vaaittanut	en ollut vaaittanut
2nd sing.		vaaitit	et vaaittanut	2nd sing.	olit vaaittanut	et ollut vaaittanut
3rd sing.		vaaitti	ei vaaittanut	3rd sing.	oli vaaittanut	ei ollut vaaittanut
1st plur.		vaaitimme	emme vaaittaneet	1st plur.	olimme vaaittaneet	emme olleet vaaittaneet
2nd plur.		vaaititte	ette vaaittaneet	2nd plur.	olitte vaaittaneet	ette olleet vaaittaneet
3rd plur.		vaaittivat	eivät vaaittaneet	3rd plur.	olivat vaaittaneet	eivät olleet vaaittaneet
passive		vaaitettiin	ei vaaitettu	passive	oli vaaitettu	ei ollut vaaitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaittaisin	en vaaittaisi	1st sing.	olisin vaaittanut	en olisi vaaittanut
2nd sing.		vaaittaisit	et vaaittaisi	2nd sing.	olisit vaaittanut	et olisi vaaittanut
3rd sing.		vaaittaisi	ei vaaittaisi	3rd sing.	olisi vaaittanut	ei olisi vaaittanut
1st plur.		vaaittaisimme	emme vaaittaisi	1st plur.	olisimme vaaittaneet	emme olisi vaaittaneet
2nd plur.		vaaittaisitte	ette vaaittaisi	2nd plur.	olisitte vaaittaneet	ette olisi vaaittaneet
3rd plur.		vaaittaisivat	eivät vaaittaisi	3rd plur.	olisivat vaaittaneet	eivät olisi vaaittaneet
passive		vaaitettaisiin	ei vaaitettaisi	passive	olisi vaaitettu	ei olisi vaaitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaaita	älä vaaita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaaittakoon	älköön vaaittako	3rd sing.	olkoon vaaittanut	älköön olko vaaittanut
1st plur.		vaaittakaamme	älkäämme vaaittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaaittakaa	älkää vaaittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaaittakoot	älkööt vaaittako	3rd plur.	olkoot vaaittaneet	älkööt olko vaaittaneet
passive		vaaitettakoon	älköön vaaitettako	passive	olkoon vaaitettu	älköön olko vaaitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaittanen	en vaaittane	1st sing.	lienen vaaittanut	en liene vaaittanut
2nd sing.		vaaittanet	et vaaittane	2nd sing.	lienet vaaittanut	et liene vaaittanut
3rd sing.		vaaittanee	ei vaaittane	3rd sing.	lienee vaaittanut	ei liene vaaittanut
1st plur.		vaaittanemme	emme vaaittane	1st plur.	lienemme vaaittaneet	emme liene vaaittaneet
2nd plur.		vaaittanette	ette vaaittane	2nd plur.	lienette vaaittaneet	ette liene vaaittaneet
3rd plur.		vaaittanevat	eivät vaaittane	3rd plur.	lienevät vaaittaneet	eivät liene vaaittaneet
passive		vaaitettaneen	ei vaaitettane	passive	lienee vaaitettu	ei liene vaaitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaaittaa		present	vaaittava	vaaitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaittaakseni vaaittaaksemme 2nd vaaittaaksesi vaaittaaksenne 3rd vaaittaakseen vaaittaaksensa		past	vaaittanut	vaaitettu
2nd	inessive2	vaaittaessa	vaaitettaessa	agent3	vaaittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaittaessani vaaittaessamme 2nd vaaittaessasi vaaittaessanne 3rd vaaittaessaan vaaittaessansa		negative	vaaittamaton
	instructive	vaaittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vaaittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vaaittamassa	—
	elative	vaaittamasta	—
	illative	vaaittamaan	—
	adessive	vaaittamalla	—
	abessive	vaaittamatta	—
	instructive	vaaittaman	vaaitettaman
4th4	verbal noun	vaaittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaittamaisillani vaaittamaisillamme 2nd vaaittamaisillasi vaaittamaisillanne 3rd vaaittamaisillaan vaaittamaisillansa

Derived terms

• vaaitus