vaieta

Finnish

Etymology

vai(k)- +‎ -eta, from Proto-Finnic *vaikka (“quiet”), probably a borrowing from Proto-Germanic *waikwaz. Cognate with Ingrian vaiketa as well as adjectival Estonian vaikne, Livvi vaikkaine and adverbial Veps vaikńe.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑi̯etɑˣ/, [ˈʋɑ̝i̯e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑietɑ
• Syllabification^(key): vai‧e‧ta

Verb

vaieta

1. (intransitive) to fall silent
2. (intransitive) to be silent, hold one's tongue

   Hän vaikenee kuin muuri.

   He is as silent as the grave.

3. (intransitive) to keep silent (about), say nothing (of), not to mention (+ elative)

   Raportti vaikenee suunnitelman huonoista puolista.

   The report says nothing of the downsides of the plan.

   Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

   Whereof one cannot speak, thereof one must be silent.

4. (transitive, passive voice) to suppress by not discussing

   Tapaus vaiettiin kuoliaaksi.

   The incident was utterly suppressed.

Conjugation

Inflection of vaieta (Kotus type 72*D/vanheta, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikenen	en vaikene	1st sing.	olen vaiennut	en ole vaiennut
2nd sing.		vaikenet	et vaikene	2nd sing.	olet vaiennut	et ole vaiennut
3rd sing.		vaikenee	ei vaikene	3rd sing.	on vaiennut	ei ole vaiennut
1st plur.		vaikenemme	emme vaikene	1st plur.	olemme vaienneet	emme ole vaienneet
2nd plur.		vaikenette	ette vaikene	2nd plur.	olette vaienneet	ette ole vaienneet
3rd plur.		vaikenevat	eivät vaikene	3rd plur.	ovat vaienneet	eivät ole vaienneet
passive		vaietaan	ei vaieta	passive	on vaiettu	ei ole vaiettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikenin	en vaiennut	1st sing.	olin vaiennut	en ollut vaiennut
2nd sing.		vaikenit	et vaiennut	2nd sing.	olit vaiennut	et ollut vaiennut
3rd sing.		vaikeni	ei vaiennut	3rd sing.	oli vaiennut	ei ollut vaiennut
1st plur.		vaikenimme	emme vaienneet	1st plur.	olimme vaienneet	emme olleet vaienneet
2nd plur.		vaikenitte	ette vaienneet	2nd plur.	olitte vaienneet	ette olleet vaienneet
3rd plur.		vaikenivat	eivät vaienneet	3rd plur.	olivat vaienneet	eivät olleet vaienneet
passive		vaiettiin	ei vaiettu	passive	oli vaiettu	ei ollut vaiettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaikenisin	en vaikenisi	1st sing.	olisin vaiennut	en olisi vaiennut
2nd sing.		vaikenisit	et vaikenisi	2nd sing.	olisit vaiennut	et olisi vaiennut
3rd sing.		vaikenisi	ei vaikenisi	3rd sing.	olisi vaiennut	ei olisi vaiennut
1st plur.		vaikenisimme	emme vaikenisi	1st plur.	olisimme vaienneet	emme olisi vaienneet
2nd plur.		vaikenisitte	ette vaikenisi	2nd plur.	olisitte vaienneet	ette olisi vaienneet
3rd plur.		vaikenisivat	eivät vaikenisi	3rd plur.	olisivat vaienneet	eivät olisi vaienneet
passive		vaiettaisiin	ei vaiettaisi	passive	olisi vaiettu	ei olisi vaiettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaikene	älä vaikene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaietkoon	älköön vaietko	3rd sing.	olkoon vaiennut	älköön olko vaiennut
1st plur.		vaietkaamme	älkäämme vaietko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaietkaa	älkää vaietko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaietkoot	älkööt vaietko	3rd plur.	olkoot vaienneet	älkööt olko vaienneet
passive		vaiettakoon	älköön vaiettako	passive	olkoon vaiettu	älköön olko vaiettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaiennen	en vaienne	1st sing.	lienen vaiennut	en liene vaiennut
2nd sing.		vaiennet	et vaienne	2nd sing.	lienet vaiennut	et liene vaiennut
3rd sing.		vaiennee	ei vaienne	3rd sing.	lienee vaiennut	ei liene vaiennut
1st plur.		vaiennemme	emme vaienne	1st plur.	lienemme vaienneet	emme liene vaienneet
2nd plur.		vaiennette	ette vaienne	2nd plur.	lienette vaienneet	ette liene vaienneet
3rd plur.		vaiennevat	eivät vaienne	3rd plur.	lienevät vaienneet	eivät liene vaienneet
passive		vaiettaneen	ei vaiettane	passive	lienee vaiettu	ei liene vaiettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaieta		present	vaikeneva	vaiettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaietakseni vaietaksemme 2nd vaietaksesi vaietaksenne 3rd vaietakseen vaietaksensa		past	vaiennut	vaiettu
2nd	inessive2	vaietessa	vaiettaessa	agent3	vaikenema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaietessani vaietessamme 2nd vaietessasi vaietessanne 3rd vaietessaan vaietessansa		negative	vaikenematon
	instructive	vaieten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vaikenemassa	—
	elative	vaikenemasta	—
	illative	vaikenemaan	—
	adessive	vaikenemalla	—
	abessive	vaikenematta	—
	instructive	vaikeneman	vaiettaman
4th4	verbal noun	vaikeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaikenemaisillani vaikenemaisillamme 2nd vaikenemaisillasi vaikenemaisillanne 3rd vaikenemaisillaan vaikenemaisillansa

Derived terms

• vaientaa
• vaikenematon
• vaikeneminen
• vaiti

 

Further reading

• “vaieta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04