valtuutus

Finnish

Etymology

valtuuttaa +‎ -us

Noun

valtuutus

1. authorization, mandate, power of attorney (authorisation of one person to act as the agent of another)
2. empowerment

Declension

Inflection of valtuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		valtuutus	valtuutukset
genitive		valtuutuksen	valtuutusten valtuutuksien
partitive		valtuutusta	valtuutuksia
illative		valtuutukseen	valtuutuksiin
		singular	plural
nominative		valtuutus	valtuutukset
accusative	nom.	valtuutus	valtuutukset
	gen.	valtuutuksen
genitive		valtuutuksen	valtuutusten valtuutuksien
partitive		valtuutusta	valtuutuksia
inessive		valtuutuksessa	valtuutuksissa
elative		valtuutuksesta	valtuutuksista
illative		valtuutukseen	valtuutuksiin
adessive		valtuutuksella	valtuutuksilla
ablative		valtuutukselta	valtuutuksilta
allative		valtuutukselle	valtuutuksille
essive		valtuutuksena	valtuutuksina
translative		valtuutukseksi	valtuutuksiksi
instructive		—	valtuutuksin
abessive		valtuutuksetta	valtuutuksitta
comitative		—	valtuutuksineen