vanhatyttö

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ tyttö (“girl”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnɑˌtytːø/, [ˈʋɑnɑˌtʲytːø̞̥̆]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhɑˌtytːøi̯/, [ˈʋɑnhɑˌd̥ytːø̞i̯]
• Rhymes: -ytːø, -ytːøi̯
• Hyphenation: van‧ha‧tyt‧tö

Noun

vanhatyttö

1. A spinster who is past normal marrying age.

Declension

Declension of vanhatyttö (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	vanhatyttö	vanhatytöt
genitive	vanhatytön	vanhatyttöin, vanhatyttölöin
partitive	vanhatyttöä	vanhatyttöjä, vanhatyttölöjä
illative	vanhatyttöö	vanhatyttöi, vanhatyttölöihe
inessive	vanhatytös	vanhatytöis, vanhatyttölöis
elative	vanhatytöst	vanhatytöist, vanhatyttölöist
allative	vanhatytölle	vanhatytöille, vanhatyttölöille
adessive	vanhatytöl	vanhatytöil, vanhatyttölöil
ablative	vanhatytölt	vanhatytöilt, vanhatyttölöilt
translative	vanhatytöks	vanhatytöiks, vanhatyttölöiks
essive	vanhatyttönnä, vanhatyttöön	vanhatyttöinnä, vanhatyttölöinnä, vanhatyttöin, vanhatyttölöin
exessive1)	vanhatyttönt	vanhatyttöint, vanhatyttölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638