third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
vanhurskauttamisensa
|
vanhurskauttamisensa
|
accusative
|
nom.
|
vanhurskauttamisensa
|
vanhurskauttamisensa
|
gen.
|
vanhurskauttamisensa
|
genitive
|
vanhurskauttamisensa
|
vanhurskauttamistensa vanhurskauttamisiensa
|
partitive
|
vanhurskauttamistaan vanhurskauttamistansa
|
vanhurskauttamisiaan vanhurskauttamisiansa
|
inessive
|
vanhurskauttamisessaan vanhurskauttamisessansa
|
vanhurskauttamisissaan vanhurskauttamisissansa
|
elative
|
vanhurskauttamisestaan vanhurskauttamisestansa
|
vanhurskauttamisistaan vanhurskauttamisistansa
|
illative
|
vanhurskauttamiseensa
|
vanhurskauttamisiinsa
|
adessive
|
vanhurskauttamisellaan vanhurskauttamisellansa
|
vanhurskauttamisillaan vanhurskauttamisillansa
|
ablative
|
vanhurskauttamiseltaan vanhurskauttamiseltansa
|
vanhurskauttamisiltaan vanhurskauttamisiltansa
|
allative
|
vanhurskauttamiselleen vanhurskauttamisellensa
|
vanhurskauttamisilleen vanhurskauttamisillensa
|
essive
|
vanhurskauttamisenaan vanhurskauttamisenansa
|
vanhurskauttamisinaan vanhurskauttamisinansa
|
translative
|
vanhurskauttamisekseen vanhurskauttamiseksensa
|
vanhurskauttamisikseen vanhurskauttamisiksensa
|
abessive
|
vanhurskauttamisettaan vanhurskauttamisettansa
|
vanhurskauttamisittaan vanhurskauttamisittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
vanhurskauttamisineen vanhurskauttamisinensa
|