vanketa

Finnish

Etymology

From vankka +‎ -eta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋketɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋketɑ
• Syllabification^(key): van‧ke‧ta

Verb

vanketa

1. (intransitive) Synonym of vankistua

Conjugation

Inflection of vanketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankkenen	en vankkene	1st sing.	olen vankennut	en ole vankennut
2nd sing.		vankkenet	et vankkene	2nd sing.	olet vankennut	et ole vankennut
3rd sing.		vankkenee	ei vankkene	3rd sing.	on vankennut	ei ole vankennut
1st plur.		vankkenemme	emme vankkene	1st plur.	olemme vankenneet	emme ole vankenneet
2nd plur.		vankkenette	ette vankkene	2nd plur.	olette vankenneet	ette ole vankenneet
3rd plur.		vankkenevat	eivät vankkene	3rd plur.	ovat vankenneet	eivät ole vankenneet
passive		vanketaan	ei vanketa	passive	on vankettu	ei ole vankettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankkenin	en vankennut	1st sing.	olin vankennut	en ollut vankennut
2nd sing.		vankkenit	et vankennut	2nd sing.	olit vankennut	et ollut vankennut
3rd sing.		vankkeni	ei vankennut	3rd sing.	oli vankennut	ei ollut vankennut
1st plur.		vankkenimme	emme vankenneet	1st plur.	olimme vankenneet	emme olleet vankenneet
2nd plur.		vankkenitte	ette vankenneet	2nd plur.	olitte vankenneet	ette olleet vankenneet
3rd plur.		vankkenivat	eivät vankenneet	3rd plur.	olivat vankenneet	eivät olleet vankenneet
passive		vankettiin	ei vankettu	passive	oli vankettu	ei ollut vankettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankkenisin	en vankkenisi	1st sing.	olisin vankennut	en olisi vankennut
2nd sing.		vankkenisit	et vankkenisi	2nd sing.	olisit vankennut	et olisi vankennut
3rd sing.		vankkenisi	ei vankkenisi	3rd sing.	olisi vankennut	ei olisi vankennut
1st plur.		vankkenisimme	emme vankkenisi	1st plur.	olisimme vankenneet	emme olisi vankenneet
2nd plur.		vankkenisitte	ette vankkenisi	2nd plur.	olisitte vankenneet	ette olisi vankenneet
3rd plur.		vankkenisivat	eivät vankkenisi	3rd plur.	olisivat vankenneet	eivät olisi vankenneet
passive		vankettaisiin	ei vankettaisi	passive	olisi vankettu	ei olisi vankettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vankkene	älä vankkene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vanketkoon	älköön vanketko	3rd sing.	olkoon vankennut	älköön olko vankennut
1st plur.		vanketkaamme	älkäämme vanketko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vanketkaa	älkää vanketko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vanketkoot	älkööt vanketko	3rd plur.	olkoot vankenneet	älkööt olko vankenneet
passive		vankettakoon	älköön vankettako	passive	olkoon vankettu	älköön olko vankettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankennen	en vankenne	1st sing.	lienen vankennut	en liene vankennut
2nd sing.		vankennet	et vankenne	2nd sing.	lienet vankennut	et liene vankennut
3rd sing.		vankennee	ei vankenne	3rd sing.	lienee vankennut	ei liene vankennut
1st plur.		vankennemme	emme vankenne	1st plur.	lienemme vankenneet	emme liene vankenneet
2nd plur.		vankennette	ette vankenne	2nd plur.	lienette vankenneet	ette liene vankenneet
3rd plur.		vankennevat	eivät vankenne	3rd plur.	lienevät vankenneet	eivät liene vankenneet
passive		vankettaneen	ei vankettane	passive	lienee vankettu	ei liene vankettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vanketa		present	vankkeneva	vankettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanketakseni vanketaksemme 2nd vanketaksesi vanketaksenne 3rd vanketakseen vanketaksensa		past	vankennut	vankettu
2nd	inessive2	vanketessa	vankettaessa	agent3	vankkenema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanketessani vanketessamme 2nd vanketessasi vanketessanne 3rd vanketessaan vanketessansa		negative	vankkenematon
	instructive	vanketen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vankkenemassa	—
	elative	vankkenemasta	—
	illative	vankkenemaan	—
	adessive	vankkenemalla	—
	abessive	vankkenematta	—
	instructive	vankkeneman	vankettaman
4th4	verbal noun	vankkeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankkenemaisillani vankkenemaisillamme 2nd vankkenemaisillasi vankkenemaisillanne 3rd vankkenemaisillaan vankkenemaisillansa

Further reading

• “vanketa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04