Ingrian

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic *vëëk'as. Cognates include Finnish viekas.

Pronunciation

edit

Adjective

edit

veekas (comparative veekkaamp)

  1. cunning, sly
    • 1916, V. Alava, quoting Vögla, “1946. Soikkola, Suija. V I 1903”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:
      Herra viekas venäläin // Hypitti heposiiaa.
      The cunning Russian lord // Let his horses jump.

Declension

edit
Declension of veekas (type 2/patsas, kk-k gradation)
singular plural
nominative veekas veekkaat
genitive veekkaan veekkain
partitive veekasta, veekast veekkaita, veekkaja
illative veekkaasse veekkaisse
inessive veekkaas veekkais
elative veekkaast veekkaist
allative veekkaalle veekkaille
adessive veekkaal veekkail
ablative veekkaalt veekkailt
translative veekkaaks veekkaiks
essive veekkaanna, veekkaan veekkainna, veekkain
exessive1) veekkaant veekkaint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

edit

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 660