vervi

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian вервь (vervʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋerʋi/, [ˈʋe̞rʋʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋerʋi/, [ˈʋe̞rʋi]
• Rhymes: -erʋʲ, -erʋi
• Hyphenation: ver‧vi

Noun

vervi

1. waxed end

Declension

Declension of vervi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	vervi	vervit
genitive	vervin	verviin, vervilöin
partitive	verviä	vervijä, vervilöjä
illative	vervii	vervii, vervilöihe
inessive	verviis	verviis, vervilöis
elative	vervist	verviist, vervilöist
allative	verville	verviille, vervilöille
adessive	verviil	verviil, vervilöil
ablative	vervilt	verviilt, vervilöilt
translative	verviks	verviiks, vervilöiks
essive	vervinnä, verviin	verviinnä, vervilöinnä, verviin, vervilöin
exessive1)	vervint	verviint, vervilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 657