viimäin

Ingrian

Alternative forms

• viimein

Etymology

From Proto-Finnic *viimäinen. Cognates include dialectal Finnish viimäne and Estonian viimane.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːmæi̯ne/, [ˈʋiːməi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːmæi̯n/, [ˈʋiːmæi̯n]
• Rhymes: -iːmæi̯n
• Hyphenation: vii‧mäin

Adjective

viimäin (not comparable)

1. last, final
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:

     Sanan lopus, tali sanan viimäisen slogan lopus voijaa olla vaa konsonantat n, s, t, l, r.

     At the end of a word, or at the end of the final syllable of a word there can only be the consonants n, s, t, l, r.

Declension

Declension of viimäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	viimäin	viimäiset
genitive	viimäisen	viimäisiin
partitive	viimäistä, viimäist	viimäisiä
illative	viimäisee	viimäisii
inessive	viimäisees	viimäisiis
elative	viimäisest	viimäisist
allative	viimäiselle	viimäisille
adessive	viimäiseel	viimäisiil
ablative	viimäiselt	viimäisilt
translative	viimäiseks	viimäisiks
essive	viimäisennä, viimäiseen	viimäisinnä, viimäisiin
exessive1)	viimäisent	viimäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• viimevootiin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 673