vikeltää

Finnish

Etymology

vikel- +‎ -tää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋikeltæːˣ/, [ˈʋik̟e̞l̪t̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -ikeltæː
• Syllabification^(key): vi‧kel‧tää

Verb

vikeltää

1. (intransitive) to scurry, scuttle, run
2. (intransitive) to vault (perform acrobatics while riding a horse)

Conjugation

Inflection of vikeltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikellän	en vikellä	1st sing.	olen vikeltänyt	en ole vikeltänyt
2nd sing.		vikellät	et vikellä	2nd sing.	olet vikeltänyt	et ole vikeltänyt
3rd sing.		vikeltää	ei vikellä	3rd sing.	on vikeltänyt	ei ole vikeltänyt
1st plur.		vikellämme	emme vikellä	1st plur.	olemme vikeltäneet	emme ole vikeltäneet
2nd plur.		vikellätte	ette vikellä	2nd plur.	olette vikeltäneet	ette ole vikeltäneet
3rd plur.		vikeltävät	eivät vikellä	3rd plur.	ovat vikeltäneet	eivät ole vikeltäneet
passive		vikelletään	ei vikelletä	passive	on vikelletty	ei ole vikelletty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikelsin	en vikeltänyt	1st sing.	olin vikeltänyt	en ollut vikeltänyt
2nd sing.		vikelsit	et vikeltänyt	2nd sing.	olit vikeltänyt	et ollut vikeltänyt
3rd sing.		vikelsi	ei vikeltänyt	3rd sing.	oli vikeltänyt	ei ollut vikeltänyt
1st plur.		vikelsimme	emme vikeltäneet	1st plur.	olimme vikeltäneet	emme olleet vikeltäneet
2nd plur.		vikelsitte	ette vikeltäneet	2nd plur.	olitte vikeltäneet	ette olleet vikeltäneet
3rd plur.		vikelsivät	eivät vikeltäneet	3rd plur.	olivat vikeltäneet	eivät olleet vikeltäneet
passive		vikellettiin	ei vikelletty	passive	oli vikelletty	ei ollut vikelletty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikeltäisin	en vikeltäisi	1st sing.	olisin vikeltänyt	en olisi vikeltänyt
2nd sing.		vikeltäisit	et vikeltäisi	2nd sing.	olisit vikeltänyt	et olisi vikeltänyt
3rd sing.		vikeltäisi	ei vikeltäisi	3rd sing.	olisi vikeltänyt	ei olisi vikeltänyt
1st plur.		vikeltäisimme	emme vikeltäisi	1st plur.	olisimme vikeltäneet	emme olisi vikeltäneet
2nd plur.		vikeltäisitte	ette vikeltäisi	2nd plur.	olisitte vikeltäneet	ette olisi vikeltäneet
3rd plur.		vikeltäisivät	eivät vikeltäisi	3rd plur.	olisivat vikeltäneet	eivät olisi vikeltäneet
passive		vikellettäisiin	ei vikellettäisi	passive	olisi vikelletty	ei olisi vikelletty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vikellä	älä vikellä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vikeltäköön	älköön vikeltäkö	3rd sing.	olkoon vikeltänyt	älköön olko vikeltänyt
1st plur.		vikeltäkäämme	älkäämme vikeltäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		vikeltäkää	älkää vikeltäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vikeltäkööt	älkööt vikeltäkö	3rd plur.	olkoot vikeltäneet	älkööt olko vikeltäneet
passive		vikellettäköön	älköön vikellettäkö	passive	olkoon vikelletty	älköön olko vikelletty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikeltänen	en vikeltäne	1st sing.	lienen vikeltänyt	en liene vikeltänyt
2nd sing.		vikeltänet	et vikeltäne	2nd sing.	lienet vikeltänyt	et liene vikeltänyt
3rd sing.		vikeltänee	ei vikeltäne	3rd sing.	lienee vikeltänyt	ei liene vikeltänyt
1st plur.		vikeltänemme	emme vikeltäne	1st plur.	lienemme vikeltäneet	emme liene vikeltäneet
2nd plur.		vikeltänette	ette vikeltäne	2nd plur.	lienette vikeltäneet	ette liene vikeltäneet
3rd plur.		vikeltänevät	eivät vikeltäne	3rd plur.	lienevät vikeltäneet	eivät liene vikeltäneet
passive		vikellettäneen	ei vikellettäne	passive	lienee vikelletty	ei liene vikelletty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vikeltää		present	vikeltävä	vikellettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikeltääkseni vikeltääksemme 2nd vikeltääksesi vikeltääksenne 3rd vikeltääkseen vikeltääksensä		past	vikeltänyt	vikelletty
2nd	inessive2	vikeltäessä	vikellettäessä	agent3	vikeltämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikeltäessäni vikeltäessämme 2nd vikeltäessäsi vikeltäessänne 3rd vikeltäessään vikeltäessänsä		negative	vikeltämätön
	instructive	vikeltäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vikeltää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vikeltämässä	—
	elative	vikeltämästä	—
	illative	vikeltämään	—
	adessive	vikeltämällä	—
	abessive	vikeltämättä	—
	instructive	vikeltämän	vikellettämän
4th4	verbal noun	vikeltäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikeltämäisilläni vikeltämäisillämme 2nd vikeltämäisilläsi vikeltämäisillänne 3rd vikeltämäisillään vikeltämäisillänsä

Derived terms

• vikellys

 

Further reading

• “vikeltää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04