vokalapohja

Ingrian

Etymology

From vokala (“vowel”) +‎ pohja (“stem”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋokɑlɑˌpohjɑ/, [ˈʋo̞kɑɫɑˌpo̞hi]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋokɑːlɑˌpohjɑ/, [ˈʋo̞kˑɑːɫɑˌb̥o̞hjɑ]
• Rhymes: -ohj, -ohjɑ
• Hyphenation: vo‧ka‧la‧poh‧ja

Noun

vokalapohja

1. vowel stem
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 46:

     Yks pohja loppuu konsonanttaa, se ono konsonanttapohja, toin loppuu vokalaa, se ono vokalapohja.

     One stem ends in a consonant, it is a consonant stem, the other ends in a vowel, that is a vowel stem.

Declension

Declension of vokalapohja (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	vokalapohja	vokalapohjat
genitive	vokalapohjan	vokalapohjiin
partitive	vokalapohjaa	vokalapohjia
illative	vokalapohjaa	vokalapohjii
inessive	vokalapohjaas	vokalapohjiis
elative	vokalapohjast	vokalapohjist
allative	vokalapohjalle	vokalapohjille
adessive	vokalapohjaal	vokalapohjiil
ablative	vokalapohjalt	vokalapohjilt
translative	vokalapohjaks	vokalapohjiks
essive	vokalapohjanna, vokalapohjaan	vokalapohjinna, vokalapohjiin
exessive1)	vokalapohjant	vokalapohjint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

• konsonanttapohja (“consonant stem”)