Miikkulanaatto

Ingrian

Etymology

From Miikkulan (“of Saint Nicholas Day”) +‎ aatto (“eve”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmiːkːulɑnˌɑːtːo/, [ˈmiːkːŭɫɑnˌɑːtːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmiːkːulɑnˌɑːtːo/, [ˈmiːkːuɫɑnˌɑːtːo̞]
• Rhymes: -ɑːtːo
• Hyphenation: Miik‧ku‧lan‧aat‧to

Proper noun

Miikkulanaatto

1. Saint Nicholas Day Eve

Declension

Declension of Miikkulanaatto (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	Miikkulanaatto	Miikkulanaatot
genitive	Miikkulanaaton	Miikkulanaattoin, Miikkulanaattoloin
partitive	Miikkulanaattoa	Miikkulanaattoja, Miikkulanaattoloja
illative	Miikkulanaattoo	Miikkulanaattoi, Miikkulanaattoloihe
inessive	Miikkulanaatoos	Miikkulanaatois, Miikkulanaattolois
elative	Miikkulanaatost	Miikkulanaatoist, Miikkulanaattoloist
allative	Miikkulanaatolle	Miikkulanaatoille, Miikkulanaattoloille
adessive	Miikkulanaatool	Miikkulanaatoil, Miikkulanaattoloil
ablative	Miikkulanaatolt	Miikkulanaatoilt, Miikkulanaattoloilt
translative	Miikkulanaatoks	Miikkulanaatoiks, Miikkulanaattoloiks
essive	Miikkulanaattonna, Miikkulanaattoon	Miikkulanaattoinna, Miikkulanaattoloinna, Miikkulanaattoin, Miikkulanaattoloin
exessive1)	Miikkulanaattont	Miikkulanaattoint, Miikkulanaattoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 25