Vökö

Ingrian

Etymology

From Vöglä (“Thecla”) +‎ -ö.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋøkø/, [ˈʋø̞kø̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋøkøi̯/, [ˈʋø̞ɡ̊ø̞i̯]
• Rhymes: -økø, -økøi̯
• Hyphenation: Vö‧kö

Noun

Vökö

1. a diminutive of the female given name Vöglä

Declension

Declension of Vökö (type 4/koivu, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	Vökö	Vööt
genitive	Vöön	Vökköin, Vökölöin
partitive	Vökköä	Vököjä, Vökölöjä
illative	Vökköö	Vökköi, Vökölöihe
inessive	Vöös	Vööis, Vökölöis
elative	Vööst	Vööist, Vökölöist
allative	Vöölle	Vööille, Vökölöille
adessive	Vööl	Vööil, Vökölöil
ablative	Vöölt	Vööilt, Vökölöilt
translative	Vööks	Vööiks, Vökölöiks
essive	Vökönnä, Vökköön	Vököinnä, Vökölöinnä, Vökköin, Vökölöin
exessive1)	Vökönt	Vököint, Vökölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 688