etimäin

Ingrian

Etymology

From eti- (“front”) +‎ -mäin.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈetimæi̯ne/, [ˈe̞tʲiməi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈetimæi̯n/, [ˈe̞d̥imæi̯n]
• Rhymes: -etimæi̯n
• Hyphenation: e‧ti‧mäin

Adjective

etimäin (comparative etimäisemp)

1. foremost, to the front

Declension

Declension of etimäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	etimäin	etimäiset
genitive	etimäisen	etimäisiin
partitive	etimäistä, etimäist	etimäisiä
illative	etimäisee	etimäisii
inessive	etimäisees	etimäisiis
elative	etimäisest	etimäisist
allative	etimäiselle	etimäisille
adessive	etimäiseel	etimäisiil
ablative	etimäiselt	etimäisilt
translative	etimäiseks	etimäisiks
essive	etimäisennä, etimäiseen	etimäisinnä, etimäisiin
exessive1)	etimäisent	etimäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 28