glaisikko

Ingrian

Etymology

From glaisa (“bulrush”) +‎ -ikko. Akin to Finnish kaislikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɡlɑi̯sikːo/, [ˈɡɫɑi̯s̠əkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɡlɑi̯sikːoi̯/, [ˈkɫɑi̯ʒ̥ikːo̞i̯]
• Rhymes: -ɑi̯sikːo, -ɑi̯sikːoi̯
• Hyphenation: glai‧sik‧ko

Noun

glaisikko

1. bed of bulrushes

Declension

Declension of glaisikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	glaisikko	glaisikot
genitive	glaisikon	glaisikkoin, glaisikkoloin
partitive	glaisikkoa	glaisikkoja, glaisikkoloja
illative	glaisikkoo	glaisikkoihe, glaisikkoloihe
inessive	glaisikoos	glaisikois, glaisikkolois
elative	glaisikost	glaisikoist, glaisikkoloist
allative	glaisikolle	glaisikoille, glaisikkoloille
adessive	glaisikool	glaisikoil, glaisikkoloil
ablative	glaisikolt	glaisikoilt, glaisikkoloilt
translative	glaisikoks	glaisikoiks, glaisikkoloiks
essive	glaisikkonna, glaisikkoon	glaisikkoinna, glaisikkoloinna, glaisikkoin, glaisikkoloin
exessive1)	glaisikkont	glaisikkoint, glaisikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 176