haapakookka

Ingrian

Haapakookka.

Etymology

From haapa (“aspen”) +‎ kookka (“mattock”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑːpɑˌkoːkːɑ/, [ˈhɑːpəˌkoːkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑːpɑˌkoːkːɑ/, [ˈhɑːb̥ɑˌko̝ːkːɑ]
• Rhymes: -oːkː, -oːkːɑ
• Hyphenation: haa‧pa‧kook‧ka

Noun

haapakookka

1. adze

Declension

Declension of haapakookka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	haapakookka	haapakookat
genitive	haapakookan	haapakookkiin
partitive	haapakookkaa	haapakookkia
illative	haapakookkaa	haapakookkii
inessive	haapakookaas	haapakookiis
elative	haapakookast	haapakookist
allative	haapakookalle	haapakookille
adessive	haapakookaal	haapakookiil
ablative	haapakookalt	haapakookilt
translative	haapakookaks	haapakookiks
essive	haapakookkanna, haapakookkaan	haapakookkinna, haapakookkiin
exessive1)	haapakookkant	haapakookkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 51