kookka

Ingrian

Kookka.

Etymology

From Proto-Finnic *kookka. Cognates include Finnish kuokka and Veps kok.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkoːkːɑ/, [ˈkoːkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkoːkːɑ/, [ˈko̝ːkːɑ]
• Rhymes: -oːkː, -oːkːɑ
• Hyphenation: kook‧ka

Noun

kookka

1. mattock, hoe

Declension

Declension of kookka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kookka	kookat
genitive	kookan	kookkiin
partitive	kookkaa	kookkia
illative	kookkaa	kookkii
inessive	kookaas	kookiis
elative	kookast	kookist
allative	kookalle	kookille
adessive	kookaal	kookiil
ablative	kookalt	kookilt
translative	kookaks	kookiks
essive	kookkanna, kookkaan	kookkinna, kookkiin
exessive1)	kookkant	kookkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• haapakookka
• kookkaveeras
• maamunakookka

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 201