haltias

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *haltijas. Cognates include Finnish haltija and Estonian haldjas.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑltiɑs/, [ˈhɑɫtʲe̞z̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑltiɑs/, [ˈhɑɫtiɑʒ̥]
• Rhymes: -ɑltiɑs
• Hyphenation: hal‧ti‧as

Noun

haltias

1. (folklore) A type of spirit, either good or bad.

Declension

Declension of haltias (irregular)
	singular	plural
nominative	haltias	haltiat
genitive	haltian	haltioin
partitive	haltiaa	haltioja
illative	haltiaa	haltioi
inessive	haltiaas	haltiois
elative	haltiast	haltioist
allative	haltialle	haltioille
adessive	haltiaal	haltioil
ablative	haltialt	haltioilt
translative	haltiaks	haltioiks
essive	haltianna, haltiaan	haltioinna, haltioin
exessive1)	haltiant	haltioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kotihaltias
• maahaltias
• riihihaltias
• saunahaltias
• tanvashaltias

 

Descendants

• → Votic: haltiaz

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 43
• Olga I. Konkova (2009) Ижора: Очерки истории и культуры‎^[1], Saint Petersburg, →ISBN, page 151