harhautella

Finnish

Etymology

harhauttaa +‎ -ella (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrhɑu̯telːɑˣ/, [ˈhɑ̝rhɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): har‧hau‧tel‧la

Verb

harhautella

1. (transitive) frequentative of harhauttaa (“to deceive”)
2. (transitive) to dribble (past one or more players)

Conjugation

Inflection of harhautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harhauttelen	en harhauttele	1st sing.	olen harhautellut	en ole harhautellut
2nd sing.		harhauttelet	et harhauttele	2nd sing.	olet harhautellut	et ole harhautellut
3rd sing.		harhauttelee	ei harhauttele	3rd sing.	on harhautellut	ei ole harhautellut
1st plur.		harhauttelemme	emme harhauttele	1st plur.	olemme harhautelleet	emme ole harhautelleet
2nd plur.		harhauttelette	ette harhauttele	2nd plur.	olette harhautelleet	ette ole harhautelleet
3rd plur.		harhauttelevat	eivät harhauttele	3rd plur.	ovat harhautelleet	eivät ole harhautelleet
passive		harhautellaan	ei harhautella	passive	on harhauteltu	ei ole harhauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harhauttelin	en harhautellut	1st sing.	olin harhautellut	en ollut harhautellut
2nd sing.		harhauttelit	et harhautellut	2nd sing.	olit harhautellut	et ollut harhautellut
3rd sing.		harhautteli	ei harhautellut	3rd sing.	oli harhautellut	ei ollut harhautellut
1st plur.		harhauttelimme	emme harhautelleet	1st plur.	olimme harhautelleet	emme olleet harhautelleet
2nd plur.		harhauttelitte	ette harhautelleet	2nd plur.	olitte harhautelleet	ette olleet harhautelleet
3rd plur.		harhauttelivat	eivät harhautelleet	3rd plur.	olivat harhautelleet	eivät olleet harhautelleet
passive		harhauteltiin	ei harhauteltu	passive	oli harhauteltu	ei ollut harhauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harhauttelisin	en harhauttelisi	1st sing.	olisin harhautellut	en olisi harhautellut
2nd sing.		harhauttelisit	et harhauttelisi	2nd sing.	olisit harhautellut	et olisi harhautellut
3rd sing.		harhauttelisi	ei harhauttelisi	3rd sing.	olisi harhautellut	ei olisi harhautellut
1st plur.		harhauttelisimme	emme harhauttelisi	1st plur.	olisimme harhautelleet	emme olisi harhautelleet
2nd plur.		harhauttelisitte	ette harhauttelisi	2nd plur.	olisitte harhautelleet	ette olisi harhautelleet
3rd plur.		harhauttelisivat	eivät harhauttelisi	3rd plur.	olisivat harhautelleet	eivät olisi harhautelleet
passive		harhauteltaisiin	ei harhauteltaisi	passive	olisi harhauteltu	ei olisi harhauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		harhauttele	älä harhauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		harhautelkoon	älköön harhautelko	3rd sing.	olkoon harhautellut	älköön olko harhautellut
1st plur.		harhautelkaamme	älkäämme harhautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		harhautelkaa	älkää harhautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		harhautelkoot	älkööt harhautelko	3rd plur.	olkoot harhautelleet	älkööt olko harhautelleet
passive		harhauteltakoon	älköön harhauteltako	passive	olkoon harhauteltu	älköön olko harhauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harhautellen	en harhautelle	1st sing.	lienen harhautellut	en liene harhautellut
2nd sing.		harhautellet	et harhautelle	2nd sing.	lienet harhautellut	et liene harhautellut
3rd sing.		harhautellee	ei harhautelle	3rd sing.	lienee harhautellut	ei liene harhautellut
1st plur.		harhautellemme	emme harhautelle	1st plur.	lienemme harhautelleet	emme liene harhautelleet
2nd plur.		harhautellette	ette harhautelle	2nd plur.	lienette harhautelleet	ette liene harhautelleet
3rd plur.		harhautellevat	eivät harhautelle	3rd plur.	lienevät harhautelleet	eivät liene harhautelleet
passive		harhauteltaneen	ei harhauteltane	passive	lienee harhauteltu	ei liene harhauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		harhautella		present	harhautteleva	harhauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harhautellakseni harhautellaksemme 2nd harhautellaksesi harhautellaksenne 3rd harhautellakseen harhautellaksensa		past	harhautellut	harhauteltu
2nd	inessive2	harhautellessa	harhauteltaessa	agent3	harhauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st harhautellessani harhautellessamme 2nd harhautellessasi harhautellessanne 3rd harhautellessaan harhautellessansa		negative	harhauttelematon
	instructive	harhautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	harhauttelemassa	—
	elative	harhauttelemasta	—
	illative	harhauttelemaan	—
	adessive	harhauttelemalla	—
	abessive	harhauttelematta	—
	instructive	harhautteleman	harhauteltaman
4th4	verbal noun	harhautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harhauttelemaisillani harhauttelemaisillamme 2nd harhauttelemaisillasi harhauttelemaisillanne 3rd harhauttelemaisillaan harhauttelemaisillansa

Further reading

• “harhautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02